Päivä, jolloin Elsa kävi lääkärissä

Eiliseksi oli Elsalle varattu aika sterilointiin Pirkan Eläinlääkärille Nokialle. Oikein hyvä klinikka, suosittelen mielelläni. Edullinenkin vielä. Elsa painoi 21,5 kiloa ja koko hoito maksoi 480 euroa, kotiin annetut kipulääkkeet ja parin viikon kuluttua tehtävä tikkien poisto kuuluvat hintaan. 

Sopivasti tiistaina tuli uusi peti, jota täällä siirrellään aina sinne, missä mammakin on.

Lenkillä ennen Nokialle lähtöä, jotta suoli olisi mahdollisimman tyhjä.

Odotellaan Viitapirua töistä.

Leikkaukseen pääsi myöhässä, käytiin siis kävelyllä Nokian keskustassa.

Päästiin kotiin heräilemään.

 Aamupalaa Elsa kovasti odotteli, mutta luin useilta eläinklinikoiden sivuilta, että ennen leikkausta tulisi paastota 12 tuntia. Ilmeisesti kannatti, kun yhtään vahinkoa lääketokkurassa ei tapahtunut. 

Minulla ja Viitapirulla oli kaksi tuntia aikaa tapettavana, kun Elsa oli leikkauksessa. Käytiin siis pizzalla ja sitten teki mieli kahvia. Ikävä kyllä Nokian ilmeisesti ainut kahvila-konditoria oli mennyt viideltä kiinni. Joten kävimme uimahallin kahviossa pullakahvilla. Ihan hyväähän se oli, mutta kirvoitti keskustelua Nokiasta ja mikä siellä mättää. Tulimme siihen tulokseen, että Nokia on kuin maalaiskunta: keskusta kuolee arkena kello viiden jälkeen, auringonpaisteesta huolimatta kukaan ei istu terasseilla ja harrastusmahdollisuudet on todella rajatut. Siellä kuitenkin asuu yli 33 000 ihmistä (Wikipedia), joten kyllä jäi mietityttämään. Vaikka hengailen nykyään huomattavasti vähemmän Tampereen keskustassa, en halua muuttaa enää sellaiseen paikkaan, jossa ei tapahdu mitään eikä mikään ole kuuden jälkeen auki. Tykkään siitä, että Tampereella on edelleen paljon ravintoloita ja kuppiloita, joissa en ole vielä käynyt ja uusia avataan. Ja tietenkin kaikenlaisia tapahtumia, erilaisia keikkoja ja esityksiä jne. Suoraan sanottuna en halua enää asua missään sisäänpäin kääntyvien ihmisten paikassa, vaan päästä helposti niin halutessani mukaan kaupungin elämään. 

Lopulta vielä tötterö päähän. Elsan mielestä ihan hirveää paskaa.

 

Tervetuloa Suomen Kennelliitto ry:n jäseneksi.

Tänään viimeinkin muistin liittyä Kennelliittoon, oikeastaan Koiramme-lehden vuoksi. Sitä ei saa muuten tilattua, mutta 40 euroa vuodessa ei ole kova hinta lehden kestotilauksesta. Luin sitä pitkästä aikaa kotipuolessa käydessäni ja huomioin, että sehän on pelkkää tiukkaa asiaa täynnä! Ei yhtäkään julkkista avautumassa suhteestaan omaan koiraansa tms. 

Siitä tulikin mieleeni aikakauslehdet ja niiden puhelinmyynti ja miten en vastaa puhelimeen jos en tunnista numeroa. Useamman kerran vuodessa (ainakin aiemmin, tänä vuonna en ole juuri vastannut outoihin numeroihin) minulle soitetaan, että "kun sä olet joskus tilannut meiltä Cosmopolitania/ Me Naisia niin nyt olis tämmöinen tarjous". Niin joskus vuosina 2007 tai 2008, jolloin olin merkittävästi huonoitsetuntoisempi ja epävarmempi ja nuorille naisille suunnatun mediasisällön vietävissä. Vastaan aina, että en lue ollenkaan mainitun kaltaisia lehtiä, ja se aiheuttaa joka kerta hämmennystä kun minulle ei kelpaa mikään heidän kustantamansa lehti (no kustantaisivat sitten jotain sosiaalipoliittista/ muuta yhteiskuntatieteellistä tai jopa feminististä lehteä!). 

No tuleehan minulle siis lehtiä: Kuluttaja, Tulva, Ydin ja kohta myös Koiramme. Tulvassa ja Ydinlehdessä on toki henkilöhaastatteluita, jotka kertovat joko henkilöistä, joista en ole kuullutkaan, tai yhteiskunnallisista vaikuttajista. Eikä jutun aiheena ole "uusi suhde" tai "elämänmuutos" tai mikään muukaan naistenlehtien vakioaiheista. Ja mikä tärkeintä, missään ei ole yhtäkään sisustus/laihdutus/ruokavalio/kehonmuokkausjuttua eikä -ohjetta! Tulvassa voisi periaatteessa olla, mutta sen tunnistaisi aiheelle vittuiluksi jo kaukaa. 

Itseasiassa kaikki nuo tilaamani lehdet ovat kannatusmaksua niitä julkaiseville yhteisöille. Jos sinulle tulee lehtiä kotiin tai ostat irtonumeroita, mille annat kannatusta? 

 

Loppukevennys: Elsan uusi huomioliivi