Päivä, jolloin Elsa kävi lääkärissä

Eiliseksi oli Elsalle varattu aika sterilointiin Pirkan Eläinlääkärille Nokialle. Oikein hyvä klinikka, suosittelen mielelläni. Edullinenkin vielä. Elsa painoi 21,5 kiloa ja koko hoito maksoi 480 euroa, kotiin annetut kipulääkkeet ja parin viikon kuluttua tehtävä tikkien poisto kuuluvat hintaan. 

Sopivasti tiistaina tuli uusi peti, jota täällä siirrellään aina sinne, missä mammakin on.

Lenkillä ennen Nokialle lähtöä, jotta suoli olisi mahdollisimman tyhjä.

Odotellaan Viitapirua töistä.

Leikkaukseen pääsi myöhässä, käytiin siis kävelyllä Nokian keskustassa.

Päästiin kotiin heräilemään.

 Aamupalaa Elsa kovasti odotteli, mutta luin useilta eläinklinikoiden sivuilta, että ennen leikkausta tulisi paastota 12 tuntia. Ilmeisesti kannatti, kun yhtään vahinkoa lääketokkurassa ei tapahtunut. 

Minulla ja Viitapirulla oli kaksi tuntia aikaa tapettavana, kun Elsa oli leikkauksessa. Käytiin siis pizzalla ja sitten teki mieli kahvia. Ikävä kyllä Nokian ilmeisesti ainut kahvila-konditoria oli mennyt viideltä kiinni. Joten kävimme uimahallin kahviossa pullakahvilla. Ihan hyväähän se oli, mutta kirvoitti keskustelua Nokiasta ja mikä siellä mättää. Tulimme siihen tulokseen, että Nokia on kuin maalaiskunta: keskusta kuolee arkena kello viiden jälkeen, auringonpaisteesta huolimatta kukaan ei istu terasseilla ja harrastusmahdollisuudet on todella rajatut. Siellä kuitenkin asuu yli 33 000 ihmistä (Wikipedia), joten kyllä jäi mietityttämään. Vaikka hengailen nykyään huomattavasti vähemmän Tampereen keskustassa, en halua muuttaa enää sellaiseen paikkaan, jossa ei tapahdu mitään eikä mikään ole kuuden jälkeen auki. Tykkään siitä, että Tampereella on edelleen paljon ravintoloita ja kuppiloita, joissa en ole vielä käynyt ja uusia avataan. Ja tietenkin kaikenlaisia tapahtumia, erilaisia keikkoja ja esityksiä jne. Suoraan sanottuna en halua enää asua missään sisäänpäin kääntyvien ihmisten paikassa, vaan päästä helposti niin halutessani mukaan kaupungin elämään. 

Lopulta vielä tötterö päähän. Elsan mielestä ihan hirveää paskaa.

 

Lomalla sateessa

Loman viimeinen viikko alkaa kääntyä loppua kohti, ja voisin tässä jotain sekalaista tarinoidakin. Loman aluksi kävimme Viitapirun kanssa Pancho Villassa burgerilla ja leffassa katsomassa Lemmikkien salainen elämä. Suosittelen kaikille koiraihmisille ja animaatioista pitäville! 

Kävin leffassa katsomassa myös The Legend of Tarzanin ex-vaimon kanssa. En nyt tiedä, kannattaako siitä tavallisen 3D-lipun hintaa maksaa, mutta olihan se viihdyttävä. Jos sattuu tykkäämään Alexander Skarsgårdin vatsalihasten katselemisesta. Ja ennen Pohjanmaan reissua eräs ihana ystäväni, jota näen aivan liian harvoin, kävi rapsuttelemassa koiria ja päästiin vaihtamaan puolen vuoden kuulumiset. 
 
Sällin puolen vuoden kaupunkiloma on ohi ja toveri mäyräkoira on palannut Pohjanmaalle, että pääsee peurajahtihommiin. 

Oltiin äiteen ja Sällin kanssa kävelyllä.

Vietin nelisen päivää Pohjanmaalla, söin vanhempien jääkaapista ja leikin veljenpojan kanssa. Sateesta huolimatta oli kivaa. Oli surkeaa jättää Sälli sinne, mutta näin me isän kanssa sovittiin. 

Pohjanmaalla tulvii elokuussakin.

Sade tosiaan. Koko kolmen viikon loma on ollut sateinen, joka on aiheuttanut ylimääräistä uneliaisuutta ja velttoutta. Sentään sateettomia hetkiä on ollut, että Elsaa ei ole tarvinnut montaa kertaa kastella. 

Kerrankin parvekkeelta näkyy oikeaan suuntaan.

Elsa saa nyt kaikki tyynyt.

 Mitäpä tästä lomasta sanoisi. Voi sitä varmaan hyvin käytetyksi sanoa, kun on kyläillyt ympäri maakuntia ja leikkinyt taaperoiden kanssa ja pitänyt sylissä kolmiviikkoista vauvaa ja käynyt burleskiesityksessä ja yökerhossa. Tavannut enemmän ystäviä kuin tavallisesti kahdessa kuukaudessa! Huomenna menen vielä Lapväärtiin, kun siellä on luvattu saunan ja paljun olevan lämmin. Tyttöjen mökki-ilta tiedossa näin mökkikauden päättäjäisiksi, ja hyvin siihen lomankin lopetus sopii.

Parvekepuutarha

Viitapirulla on joku maaginen hortonomin aura, kun meillä lähes kaikki kasvit kukoistaa. Minä vaan kastelen ku käsketään ja kerään satoa. 

Amppelitomaatti kasvatti hirmuisen varren ja vähän pikkuisia tomaatteja latvaansa. Minä söin jo nuo punaiset.

Parvekekasvihuoneen (ent. rottahotelli) alakerrassa on kätevä tila laatikolle tai parille. Tuossa laatikossa oli salaattia, rukolaa ja herneitä. Sitten Elsa keksi syödä niitä juurineen.

Kukkalaatikko ja sen takana kirsikkatomaatit kypsyttelevät hedelmiään.

Takana tomaatteja ja edessä paprikaa. Yksi vihreä paprika ja muutama paprikankukka löytyy. Tomaatit ovat tehneet raskaita terttuja ja tässä odotellaan niiden punastumista.

Sälli ei turhaan ujostele.

Vaikka olis tyynyjäkin vapaana, Viitapirun huppari on parempi päänalunen.

Juhannus

Kokeilimme ensimmäistä kertaa karavaanarijuhannusta, koska Viitapiru osti kauan haaveilemansa Chevy Vanin, josta tulee matkailuauto. 

Jos näette tämmöisen auton liikenteessä, siellä ollaan me.

Muut leiriytyvät alumiinipurkeissaan ja me entisessä vapaapalokunnan autossa. Olimme Toivolansaaren leirintäalueella Ikaalisissa, ja voin kyllä suositella paikkaa: hyvät vessat, suihkut ja kesäkeittiö. Yleiseen naisten/miesten saunavuoroon osallistuminen maksoi vähäsen, mutta ei se sentään ollut se syy, miksi en käynyt saunassa. Uimassakaan ei käyty, ja luvattu koirien uittopaikka jäi selvittämättä. Ei vaan jaksa kaikkea yhdessä illassa ja päivässä, kun sunnuntaina piti lähteä jo puolilta päivin. Kiva pururata siellä kuitenkin oli, parempi koirien käyttämiseen kuin tallustella siellä leirintäalueella, kun siellä oli aika paljon muitakin koiria. Elsa alkaa aina puhkua nähdessään muita koiria ja joskus haukkuu. Viitapirun mukaan uroksien tapaaminen sujuu paremmin kuin narttujen, joka taitaa olla enempi sääntö (siis kahnaukset oman sukupuolen kanssa). Yleisesti siis Elsa on oikein avoin ja ihmisistä kiinnostunut. 

Sälli haluaa nähdä, missä mennään.

Muiden leiriytyjien tarkkailua.

Minä hölmö luulin ostaneeni tämän kivan munatuolin itselleni kirpparilta, mutta mihin mamma mahtuu, myös Elsa mahtuu.

Enpä muista, koska olisin viimeksi juonut näin vähän alkoholia juhannuksena. Darran puuttuminen oli kyllä miellyttävää. 

Juhannuspizzasunnuntai ja vehnäolut.

Elsa ja Sälli alkavat tulla jo hyvin toimeen. Sälli pyytää Elsaa leikkiin ja on jo sama koira kuin ennen Elsaa. Sällin mielestä hauskin leikki on sellainen, että hän viipottaa sohvaa ympäri ja Elsa yrittää saada kiinni aina kun Sälli menee ohi (Elsa ei turhaan juokse perässä, vaan odottaa sohvan edessä). Ruokailuaika on enää ainoa sellainen hetki, kun Elsa voi räyhätä Sällille, mutta se taitaa johtua siitä, että kasvattajan luona Elsa joutui syömään bassettilaumassa. Se jos mikä on taistelua ja jälkiä joskus syntyy. 

Sohvalla on nyt Sällin puoli ja Elsan puoli. Riitojen välttämiseksi mamman on paras ahtautua tuohon väliin.

 

Uutta aloitusta

Kyllästyin näköjään viime kesänä tähän päiväkirjaraportointiin, mutta päätin yrittää uudestaan. Kotielämä rullaa kivasti, Sälli on muuttanut meille koko jahtikauden ulkopuoliseksi ajaksi. Sällistä on tullut Sohvan Valtias ja muutenkin pötkylä on ottanut kaupunkiympäristön ihan omakseen. 

Oikeaoppinen pötkötys

Telkkuakin on opittu seuraamaan

Olin suurimman osan keväästä opinnollisesti apaattisessa tilassa, enkä lukenut useampaan kuukauteen yhtään mitään hyödyllistä. Sitten päätin lukea jotain kiinnostavaa ja hain toukokuun lopussa kirjastosta sukupuolentutkimuksen tenttikirjan, jota kiinnostaa lukea!  

Kunnollista lukemista!

 
Tänään Viitapiru piti vapaapäivän ja kävimme shoppailemassa Nekalan Kierrätyskeskuksessa, Kirpputori Sellerissä ja Jyskissä. Paljon kaikenlaista tarttui mukaan kotia ja matkailukesää varten! Kerron kesäsuunnitelmista toiste, kun tuo mies on ollut niistä omille piireilleen niin salamyhkäinen. 

Nekalan Kierrätyskeskuksessa

Mitä tein lomallani. Osa I

Taas pääsi venähtämään tämä postausten väli, ja nyt olisi tietysti paljon kerrottavaa. Ehkä pätkin asiat pariin kertaan, että jaksan kertoa kaikesta. 

Meillä oli siis viime viikolla kylässä Sälli, joka toi kivasti eloa ja meininkiä tähän rauhallisten aikuisten huusholliin. Ja sai minut ylös sängystä joka aamu ennen kahdeksaa (paska loma)! Paitsi yhtenä aamuna, kun ystäväni oli ollut kylässä ja otimme muutamat alkoholipitoiset juomat illalla ja jatkuihan se maailmanparantaminen puoleenyöhön asti. 

Puistossa ei malttanut jäädä piknik-huovalle, vaan piti kiertää niin kaukana kuin flexi vaan salli.

Vaikka ei tykännyt olla sohvalla, niin pitihän sitä kuitenkin olla mahdollisimman lähellä.

Viime perjantaina päätimme lähteä Viitapirun tutun järjestämälle minifestarille nimeltä Uurock. Sanoin mini, koska osanottajia oli perjantaina 20 ja lauantaina hiukan enemmän. Sattumoisin Uurockin sijainti oli varsin läheinen vanhempiini nähden, joten Sälli pääsisi kätevästi kotiin ja kerrankin oli mahdollisuus saada kyyti juna-asemalta tapahtumapaikalle! Sälli siis matkusti ensimmäistä kertaa TKL:n bussilla (kauhea laitos, Akan piti kantaa sisälle ja pitää sylissä), pyörähti Tampereen keskustassa ja junaankin piti tutustua (yhtä kauhea laitos, Akan piti kantaa taas sisälle)! Urhea pieni kaveri se on, ei missään kohtaa heittänyt mitään paniikkikohtauksia, mitä nyt veti jarrut päälle kun olisi kulkuneuvoon pitänyt nousta. Junassakin oli vaan kivaa, kun siellä oli muitakin mäyräkoiria, joista yksi oli ihan yhtä pöhkö leikkikaveri. 

Ihana isä haki meidät junalta ja vei Uurockiin (ihan paras isä), jossa vietettiin oikein rento ja hauska viikonloppu. Kuvia ei juuri ole, anteeksi vain. Sunnuntaina Viitapiru pääsi jollain kyytillä takaisin Tampereelle ja minä menin pariksi päiväksi vanhempien luo. Samalla kylällä asuu myös veljeni avovaimonsa ja puolivuotiaan poikansa kanssa, joita ehdin myös tapaamaan. Veljenpoika on valtavan ihana, mutta ei aiheuta minussa mitään munasarjojen valpastumista. Tätiys sopii minulle. 

Tampereelle palattuani olen saanut nukkua pitkään, lukenut tenttikirjaa ja tehnyt kotipirun hommia (pyykkäämistä, tiskaamista, ruuanlaittoa, siivoamista). Tulevan tentin aiheena on feministiset metodologiat, ja kaksi luettavista kirjoista (Avainsanat - 10 askelta feministiseen tutkimukseen ja Feministejä - aikamme ajattelijoita, joka on kesken) tökkivät pahasti. Paasataan filosofiasta ja teoretisoinnista. Kuivaa. Mutta noh, kai tämmöisetkin on pakko kahlata läpi. Ehkä vähän lannistavaa, että kyseessä on kuitenkin yleiskatsaukset niihin avainsanoihin ja niiden feministiteoreetikkojen ajatuksiin, ja teksti on nyt jo niin kuivaa. Mitä jos joskus joutuu taustatyöksi tutustumaan niihin alkuperäisiin, feministiteoreetikkojen omiin teksteihin? Jumalat armahtakoot. Onneksi yksi kirja (Perheammattilaiset ja väkivaltatyön ristiriidat) oli erittäin mielenkiintoinen. Olen suunnitellut käsitteleväni sen aiheita ihan sille omistetussa blogauksessa. 

Vielä loppukevennys ja sitten täytyy mennä peiton alle, koska huomenna osallistun Helsingissä Joukkovoima-suurmielenosoitukseen! Eka miekkarini, jännittää!

Parvekkeesta tykkää kaikki kasvit

Tomaatti on tehnyt kaksi peukalonpään ja yhden pikkusormenpään kokoisen hedelmän!

Amppelimansikka, joka kärsii kirvainvaasiosta. Mutta puskee silti Akalle mansikkaa!

 

Posti toi tänään perjantaina! Le Fanun kauhukertomuksista luin jo yli puolet, koska oli pakko saada tietää, millainen on kuuluisa Carmilla. Jos tykkää goottilaisista kauhukertomuksista kuten Dracula, Le Fanu toimii erinomaisesti!

Mitä kaikkea kivaa voi seurata vanhempien vierailusta

Meillä on täällä Tampereella vieras: isän mäyräkoira Sälli! Sälli 6-vuotias (ensi kuussa seitsemän), koko kesän asunut ulkohäkissä eikä koskaan käynyt kaupungissa, joten äiti epäili, miten se sopeutuu. Hyvin on mennyt tämä eka päivä! Kun minä vain jaksan nousta aamulla viemään ulos ja muistan viedä ulos muutaman tunnin välein, niin mainiosti tämä sujuu. Oletan, että ainakin pari vierasta käy viikon aikana tervehtimässä tätä karvaista makkaraa.

Äiti toi myös mustikoita, kun kävivät lauantaina.

Terveisiä kotoa ^^

 

Moi, mä oon Sälli ja ekaa kertaa Tampereella!

Täällähän on rottia!

Parveke pelottaa vähän, mitä jos sieltä tippuu!

Naamat

Viime viikonloppuna olin ensimmäistä kertaa Naamoilla. Kerrankin tuntui, että olin saanut aikaiseksi panostaa festareihin, noin niin kuin ulkonäöllisesti: värjäsin hiukset sinisellä (Royal Blue, koko tuubi meni)(tummasta tukasta tuli harmahtavan tumman sininen, varsin hyvännäköinen), lakkasin kynnet pinkillä (tämän vuoden Naamojen teemaväri) ja koitin kestovärjätä ripsetkin, ettei tarvitse ottaa meikkiä mukaan. Sanon, että "koitin", koska en huomannut lopputuloksessa mitään eroa tavalliseen. Ehkä olin liian varovainen väriaineen kanssa, mutta parempi näin päin, ettei ainakaan ihoon jäänyt värijälkiä. En silti käyttänyt festareilla meikkiä, otin mukaan vain ripsientaivuttimen ja värillistä huulirasvaa. A small victory for me.

Viitapiru on jo vuosia siellä käynyt saman ydinporukan kanssa, jolla on mukana vaihtelevasti puolisoita ja kavereita. Mukana leirissä oli jo muistaakseni kolmatta vuotta porukan oma baari Club Visages (clever, huh?), jonne kaikki tuovat yleensä jämiä baarikaapeistaan ja tarjoiltavat juomat on sen mukaisia. Raha ei tietenkään liiku, vaan kun tuot jotain niin saat jotain. Sää oli aika kehno, mutta naamalaiset ovat selvästi festariinsa sitoutunutta väkeä. 

Tutustuin leirissämme uuteen lempipeliini: Cards Against Humanity! Siinä sain päästää epäsoveliaan huumorini valloilleen ja se vielä upposi kanssapelaajiin. 

Tällä viikolla olen ollut taas materian lumoissa. Viitapiru tilasi omaan Motorolaansa suojakuoret jostain ulkomaisesta nettikaupasta ja samalla minunkin Motorolani sai kuoret (kyllä, olemme Motorola-pariskunta). Ihanan siniset ja kuulokkeetkin kuului pakettiin! 

Ostin itselleni kirjan, jossa kerrotaan kuvien kera, kuinka tehdään erilaisia lettikampauksia. Olen varsin innoissani siitä! Totta kyllä, että netistä löytyy lettien teko-ohjeita vaikka kuinka, mutta minä pidän kunnon kirjasta. Varsinkin kun täytyy katsoa ohjeita samalla, kun on tekemässä. Siksi kirjoitan hyvät ruokareseptitkin ylös, vaikka nettisivu olisi selaimen kirjanmerkeissä.

Tämmöistä ne raahaa mukanaan. Hyllyllä hengailee myös Orituvalta mukaan tarttunut unicorn, joka koki kaikenlaista hämmentävää viikonlopun aikana.

Festarityyli, johon tuoppi kuuluu olennaisesti.

Naamat-paita,

jonka selkäpuoli on huomattavasti mahtavampi!

Uudet puhelimen suojakuoret.

Ja sisältä. Muumi-puhdistustarra ei kuulunut pakettiin.

Opettelua (hiusten repimistä ja sadatusta) luvassa!

Kuulumisia ja avautumista

Etukäteen suunnittelin kyllä, että kirjoittaisin tänne useammin kuin kerran viikossa. Mutta noh, jatketaan siihen pyrkimistä. 

Vajaaseen matkapäiväkirjaan ei ole kummoista lisättävää, tutustuin hieman paremmin siihen kaveriporukkaan ja sain köllötellä Viitapirun kanssa ihan kiireettä ja kahdestaan. Se olikin tämän vuoden ainoa yhteinen lomaviikko, joulu kun minun työpaikallani tuppaa olemaan kiireistä aikaa. 

Reissutyöleskenkin osa tuli jo tutuksi, kun Viitapiru lähti heti tiistaina työkeikalle jonnekin Turun suuntaan ja palasi myöhään keskiviikkona. Minulla oli vielä vapaata silloin niin se meni ikään kuin vähän hukkaan. Torstaista lauantaihin olikin töitä, joten yhteinen aika jäi nyt vähemmälle. Onneksi lauantaina pidettiin leffailta, jolloin saa sylitellä. The Monuments Men oli ihan kiinnostava sotaleffa, aika kevyt kumminkin. 

Tulipa mieleen tuolla töissä, kun altistuin naistenlehtien ja iltapäivälehtien kansille ja menin vielä lukemaan niiden tekstit, että helvetti mitä kuraa. Useimmissa naisille suunnatuissa sisällöissä (lehdet, tv-ohjelmat, muu mediasisältö) kerrotaan jatkuvasti erilaisista tavoista parantaa elämänlaatua: näin pudotat n kiloa/näin hoikistut, näin saat (mies)kumppanin, näin harrastat enemmän seksiä, näin muutat ulkonäköäsi nykytrendin mukaiseksi, näin teet kodistasi muiden kateuden kohteen etc. Kaikki tämä kirkuu, että emme ole tarpeeksi hyviä/kauniita/oikean muotoisia/yms, emme voi olla onnellisia ilman disneyprinsessa-tyylistä satumaista rakastumista, emme harrasta tarpeeksi seksiä, emmekä ole omana itsenämme eikä kotimme ole tarpeeksi trendikkäitä (vihaan tuon sanan edustamaa ylemmyyden tunnetta). Jos ei kykene saamaan tai halua keskiluokkaista pikkuporvarillista elämäntyyliä, on näkymätön.

Entä jos ei ole kiinnostunut laihduttamaan n kiloa, ei halua vängällä etsiä miestä tai ole kiinnostunut miehistä, ei halua enempää tai ollenkaan seksiä, ei ole kiinnostunut ulkonäkönsä/kotinsa trendikkyydestä? Haluan ilmaista, että se on sallittua eikä siinä ole mitään väärää. Jos olen tyytyväinen itseeni ja elämääni, siinä ei liiku raha (samoissa määrin), mutta tunnen tyytyväisyyttä ja onnellisuutta ja kelpaamisen ja riittävyyden tunteita. Joten parasta, mitä voit itsetunnollesi tehdä, on lopettaa naisille suunnatun mediasisällön seuraaminen. Minä ainakin tunnen itseni kauniimmaksi ja tekemiseni ja valintani oikeiksi, kun en altistu naistenlehdille enkä televisiolle. 

Onneksi pääsin vierailemaan feministisessä kuplassani, kun tapasin tänään iltapäivästä ex-vaimoni (no ex-kämppiksen, kämppissuhde oli kyllä niin symbioottinen että muistutti aviolittoa) Suohpanterror-näyttelyn ja munkkikahvin merkeissä. Pyynikin Näkötornin munkkien tietysti. 

PS. Ostin aikuisten värityskirjan! Odotan innolla sen korkkaamista.