Mitä tein lomallani. Osa I

Taas pääsi venähtämään tämä postausten väli, ja nyt olisi tietysti paljon kerrottavaa. Ehkä pätkin asiat pariin kertaan, että jaksan kertoa kaikesta. 

Meillä oli siis viime viikolla kylässä Sälli, joka toi kivasti eloa ja meininkiä tähän rauhallisten aikuisten huusholliin. Ja sai minut ylös sängystä joka aamu ennen kahdeksaa (paska loma)! Paitsi yhtenä aamuna, kun ystäväni oli ollut kylässä ja otimme muutamat alkoholipitoiset juomat illalla ja jatkuihan se maailmanparantaminen puoleenyöhön asti. 

Puistossa ei malttanut jäädä piknik-huovalle, vaan piti kiertää niin kaukana kuin flexi vaan salli.

Vaikka ei tykännyt olla sohvalla, niin pitihän sitä kuitenkin olla mahdollisimman lähellä.

Viime perjantaina päätimme lähteä Viitapirun tutun järjestämälle minifestarille nimeltä Uurock. Sanoin mini, koska osanottajia oli perjantaina 20 ja lauantaina hiukan enemmän. Sattumoisin Uurockin sijainti oli varsin läheinen vanhempiini nähden, joten Sälli pääsisi kätevästi kotiin ja kerrankin oli mahdollisuus saada kyyti juna-asemalta tapahtumapaikalle! Sälli siis matkusti ensimmäistä kertaa TKL:n bussilla (kauhea laitos, Akan piti kantaa sisälle ja pitää sylissä), pyörähti Tampereen keskustassa ja junaankin piti tutustua (yhtä kauhea laitos, Akan piti kantaa taas sisälle)! Urhea pieni kaveri se on, ei missään kohtaa heittänyt mitään paniikkikohtauksia, mitä nyt veti jarrut päälle kun olisi kulkuneuvoon pitänyt nousta. Junassakin oli vaan kivaa, kun siellä oli muitakin mäyräkoiria, joista yksi oli ihan yhtä pöhkö leikkikaveri. 

Ihana isä haki meidät junalta ja vei Uurockiin (ihan paras isä), jossa vietettiin oikein rento ja hauska viikonloppu. Kuvia ei juuri ole, anteeksi vain. Sunnuntaina Viitapiru pääsi jollain kyytillä takaisin Tampereelle ja minä menin pariksi päiväksi vanhempien luo. Samalla kylällä asuu myös veljeni avovaimonsa ja puolivuotiaan poikansa kanssa, joita ehdin myös tapaamaan. Veljenpoika on valtavan ihana, mutta ei aiheuta minussa mitään munasarjojen valpastumista. Tätiys sopii minulle. 

Tampereelle palattuani olen saanut nukkua pitkään, lukenut tenttikirjaa ja tehnyt kotipirun hommia (pyykkäämistä, tiskaamista, ruuanlaittoa, siivoamista). Tulevan tentin aiheena on feministiset metodologiat, ja kaksi luettavista kirjoista (Avainsanat - 10 askelta feministiseen tutkimukseen ja Feministejä - aikamme ajattelijoita, joka on kesken) tökkivät pahasti. Paasataan filosofiasta ja teoretisoinnista. Kuivaa. Mutta noh, kai tämmöisetkin on pakko kahlata läpi. Ehkä vähän lannistavaa, että kyseessä on kuitenkin yleiskatsaukset niihin avainsanoihin ja niiden feministiteoreetikkojen ajatuksiin, ja teksti on nyt jo niin kuivaa. Mitä jos joskus joutuu taustatyöksi tutustumaan niihin alkuperäisiin, feministiteoreetikkojen omiin teksteihin? Jumalat armahtakoot. Onneksi yksi kirja (Perheammattilaiset ja väkivaltatyön ristiriidat) oli erittäin mielenkiintoinen. Olen suunnitellut käsitteleväni sen aiheita ihan sille omistetussa blogauksessa. 

Vielä loppukevennys ja sitten täytyy mennä peiton alle, koska huomenna osallistun Helsingissä Joukkovoima-suurmielenosoitukseen! Eka miekkarini, jännittää!

Parvekkeesta tykkää kaikki kasvit

Tomaatti on tehnyt kaksi peukalonpään ja yhden pikkusormenpään kokoisen hedelmän!

Amppelimansikka, joka kärsii kirvainvaasiosta. Mutta puskee silti Akalle mansikkaa!

 

Posti toi tänään perjantaina! Le Fanun kauhukertomuksista luin jo yli puolet, koska oli pakko saada tietää, millainen on kuuluisa Carmilla. Jos tykkää goottilaisista kauhukertomuksista kuten Dracula, Le Fanu toimii erinomaisesti!