Lomalla ja Naamoilla

Pientä taukoa näemmä tuli kirjoittamiseen, joten päivitellään vähän kuulumisia. Viime viikolla pidin yhden viikon kesälomaa, ja se meni ihan kotihommia tehdessä sekä päivänokosia koirien kanssa otellessa. Elsa varistaa niin käsittämättömästi karvaa, että imuroida saa joka päivä. Jos pari päivää jää välistä, joutuu olohuoneen mattoa hinkkaamaan 15 minuuttia imurilla että siitä tulee edes siedettävän näköinen. Koskaanhan kaikkia koirankarvoja ei saa pois, se on vain hyväksyttävä. Lähes kaikkina päivinä oli päiväsaikaan niin kuuma, ettei paljon asunnosta poistuttu, mutta iltaisin käytiin yhdessä koko perheen kanssa kävelyllä tms. Tiistaina käytiin Hatanpään arboretumissa, Viitapiru oli pokemonjahdissa, minä katselin kaunista ympäristöä ja koirat nuuskivat onnesta soikeina kaikkialta mihin ylsivät. 

Ilta-auringossa Hatanpäällä

Torstaina Viitapiru vei koirat anopille hoitoon, koska viikonloppuna oli Naamat-festari. Tänä vuonna menimme sinne vanilla, ja leiriin tuli uutena myös 70-luvun bussi vanhojen puolijoukkueteltan, kahden paviljongin, baarin ja muutamien yksittäistelttojen lisäksi. Leirissä oli taas paljon outoja ihmisiä tunkemassa, mutta onneksi myös Viitapirun ystäviä ja viime vuoden tuttuja. 

Tänä vuonna pyrin violetteihin hiuksiin, mutta tämä väri ei oikein näkynyt. Viime vuoden Royal Blue oli parempi.

Jouduin leikkaamaan verhoja vanin ikkunoihin makkarin lattialla, apuna verhotanko ja liitutaululiitu. Onnistuihan se, kun ei liikaa pyrkinyt perfektionismiin.

Lauantai-iltana kuuntelemassa Circleä.

Leiri

Mitä tein lomallani. Osa I

Taas pääsi venähtämään tämä postausten väli, ja nyt olisi tietysti paljon kerrottavaa. Ehkä pätkin asiat pariin kertaan, että jaksan kertoa kaikesta. 

Meillä oli siis viime viikolla kylässä Sälli, joka toi kivasti eloa ja meininkiä tähän rauhallisten aikuisten huusholliin. Ja sai minut ylös sängystä joka aamu ennen kahdeksaa (paska loma)! Paitsi yhtenä aamuna, kun ystäväni oli ollut kylässä ja otimme muutamat alkoholipitoiset juomat illalla ja jatkuihan se maailmanparantaminen puoleenyöhön asti. 

Puistossa ei malttanut jäädä piknik-huovalle, vaan piti kiertää niin kaukana kuin flexi vaan salli.

Vaikka ei tykännyt olla sohvalla, niin pitihän sitä kuitenkin olla mahdollisimman lähellä.

Viime perjantaina päätimme lähteä Viitapirun tutun järjestämälle minifestarille nimeltä Uurock. Sanoin mini, koska osanottajia oli perjantaina 20 ja lauantaina hiukan enemmän. Sattumoisin Uurockin sijainti oli varsin läheinen vanhempiini nähden, joten Sälli pääsisi kätevästi kotiin ja kerrankin oli mahdollisuus saada kyyti juna-asemalta tapahtumapaikalle! Sälli siis matkusti ensimmäistä kertaa TKL:n bussilla (kauhea laitos, Akan piti kantaa sisälle ja pitää sylissä), pyörähti Tampereen keskustassa ja junaankin piti tutustua (yhtä kauhea laitos, Akan piti kantaa taas sisälle)! Urhea pieni kaveri se on, ei missään kohtaa heittänyt mitään paniikkikohtauksia, mitä nyt veti jarrut päälle kun olisi kulkuneuvoon pitänyt nousta. Junassakin oli vaan kivaa, kun siellä oli muitakin mäyräkoiria, joista yksi oli ihan yhtä pöhkö leikkikaveri. 

Ihana isä haki meidät junalta ja vei Uurockiin (ihan paras isä), jossa vietettiin oikein rento ja hauska viikonloppu. Kuvia ei juuri ole, anteeksi vain. Sunnuntaina Viitapiru pääsi jollain kyytillä takaisin Tampereelle ja minä menin pariksi päiväksi vanhempien luo. Samalla kylällä asuu myös veljeni avovaimonsa ja puolivuotiaan poikansa kanssa, joita ehdin myös tapaamaan. Veljenpoika on valtavan ihana, mutta ei aiheuta minussa mitään munasarjojen valpastumista. Tätiys sopii minulle. 

Tampereelle palattuani olen saanut nukkua pitkään, lukenut tenttikirjaa ja tehnyt kotipirun hommia (pyykkäämistä, tiskaamista, ruuanlaittoa, siivoamista). Tulevan tentin aiheena on feministiset metodologiat, ja kaksi luettavista kirjoista (Avainsanat - 10 askelta feministiseen tutkimukseen ja Feministejä - aikamme ajattelijoita, joka on kesken) tökkivät pahasti. Paasataan filosofiasta ja teoretisoinnista. Kuivaa. Mutta noh, kai tämmöisetkin on pakko kahlata läpi. Ehkä vähän lannistavaa, että kyseessä on kuitenkin yleiskatsaukset niihin avainsanoihin ja niiden feministiteoreetikkojen ajatuksiin, ja teksti on nyt jo niin kuivaa. Mitä jos joskus joutuu taustatyöksi tutustumaan niihin alkuperäisiin, feministiteoreetikkojen omiin teksteihin? Jumalat armahtakoot. Onneksi yksi kirja (Perheammattilaiset ja väkivaltatyön ristiriidat) oli erittäin mielenkiintoinen. Olen suunnitellut käsitteleväni sen aiheita ihan sille omistetussa blogauksessa. 

Vielä loppukevennys ja sitten täytyy mennä peiton alle, koska huomenna osallistun Helsingissä Joukkovoima-suurmielenosoitukseen! Eka miekkarini, jännittää!

Parvekkeesta tykkää kaikki kasvit

Tomaatti on tehnyt kaksi peukalonpään ja yhden pikkusormenpään kokoisen hedelmän!

Amppelimansikka, joka kärsii kirvainvaasiosta. Mutta puskee silti Akalle mansikkaa!

 

Posti toi tänään perjantaina! Le Fanun kauhukertomuksista luin jo yli puolet, koska oli pakko saada tietää, millainen on kuuluisa Carmilla. Jos tykkää goottilaisista kauhukertomuksista kuten Dracula, Le Fanu toimii erinomaisesti!

Naamat

Viime viikonloppuna olin ensimmäistä kertaa Naamoilla. Kerrankin tuntui, että olin saanut aikaiseksi panostaa festareihin, noin niin kuin ulkonäöllisesti: värjäsin hiukset sinisellä (Royal Blue, koko tuubi meni)(tummasta tukasta tuli harmahtavan tumman sininen, varsin hyvännäköinen), lakkasin kynnet pinkillä (tämän vuoden Naamojen teemaväri) ja koitin kestovärjätä ripsetkin, ettei tarvitse ottaa meikkiä mukaan. Sanon, että "koitin", koska en huomannut lopputuloksessa mitään eroa tavalliseen. Ehkä olin liian varovainen väriaineen kanssa, mutta parempi näin päin, ettei ainakaan ihoon jäänyt värijälkiä. En silti käyttänyt festareilla meikkiä, otin mukaan vain ripsientaivuttimen ja värillistä huulirasvaa. A small victory for me.

Viitapiru on jo vuosia siellä käynyt saman ydinporukan kanssa, jolla on mukana vaihtelevasti puolisoita ja kavereita. Mukana leirissä oli jo muistaakseni kolmatta vuotta porukan oma baari Club Visages (clever, huh?), jonne kaikki tuovat yleensä jämiä baarikaapeistaan ja tarjoiltavat juomat on sen mukaisia. Raha ei tietenkään liiku, vaan kun tuot jotain niin saat jotain. Sää oli aika kehno, mutta naamalaiset ovat selvästi festariinsa sitoutunutta väkeä. 

Tutustuin leirissämme uuteen lempipeliini: Cards Against Humanity! Siinä sain päästää epäsoveliaan huumorini valloilleen ja se vielä upposi kanssapelaajiin. 

Tällä viikolla olen ollut taas materian lumoissa. Viitapiru tilasi omaan Motorolaansa suojakuoret jostain ulkomaisesta nettikaupasta ja samalla minunkin Motorolani sai kuoret (kyllä, olemme Motorola-pariskunta). Ihanan siniset ja kuulokkeetkin kuului pakettiin! 

Ostin itselleni kirjan, jossa kerrotaan kuvien kera, kuinka tehdään erilaisia lettikampauksia. Olen varsin innoissani siitä! Totta kyllä, että netistä löytyy lettien teko-ohjeita vaikka kuinka, mutta minä pidän kunnon kirjasta. Varsinkin kun täytyy katsoa ohjeita samalla, kun on tekemässä. Siksi kirjoitan hyvät ruokareseptitkin ylös, vaikka nettisivu olisi selaimen kirjanmerkeissä.

Tämmöistä ne raahaa mukanaan. Hyllyllä hengailee myös Orituvalta mukaan tarttunut unicorn, joka koki kaikenlaista hämmentävää viikonlopun aikana.

Festarityyli, johon tuoppi kuuluu olennaisesti.

Naamat-paita,

jonka selkäpuoli on huomattavasti mahtavampi!

Uudet puhelimen suojakuoret.

Ja sisältä. Muumi-puhdistustarra ei kuulunut pakettiin.

Opettelua (hiusten repimistä ja sadatusta) luvassa!