Lomalla sateessa

Loman viimeinen viikko alkaa kääntyä loppua kohti, ja voisin tässä jotain sekalaista tarinoidakin. Loman aluksi kävimme Viitapirun kanssa Pancho Villassa burgerilla ja leffassa katsomassa Lemmikkien salainen elämä. Suosittelen kaikille koiraihmisille ja animaatioista pitäville! 

Kävin leffassa katsomassa myös The Legend of Tarzanin ex-vaimon kanssa. En nyt tiedä, kannattaako siitä tavallisen 3D-lipun hintaa maksaa, mutta olihan se viihdyttävä. Jos sattuu tykkäämään Alexander Skarsgårdin vatsalihasten katselemisesta. Ja ennen Pohjanmaan reissua eräs ihana ystäväni, jota näen aivan liian harvoin, kävi rapsuttelemassa koiria ja päästiin vaihtamaan puolen vuoden kuulumiset. 
 
Sällin puolen vuoden kaupunkiloma on ohi ja toveri mäyräkoira on palannut Pohjanmaalle, että pääsee peurajahtihommiin. 

Oltiin äiteen ja Sällin kanssa kävelyllä.

Vietin nelisen päivää Pohjanmaalla, söin vanhempien jääkaapista ja leikin veljenpojan kanssa. Sateesta huolimatta oli kivaa. Oli surkeaa jättää Sälli sinne, mutta näin me isän kanssa sovittiin. 

Pohjanmaalla tulvii elokuussakin.

Sade tosiaan. Koko kolmen viikon loma on ollut sateinen, joka on aiheuttanut ylimääräistä uneliaisuutta ja velttoutta. Sentään sateettomia hetkiä on ollut, että Elsaa ei ole tarvinnut montaa kertaa kastella. 

Kerrankin parvekkeelta näkyy oikeaan suuntaan.

Elsa saa nyt kaikki tyynyt.

 Mitäpä tästä lomasta sanoisi. Voi sitä varmaan hyvin käytetyksi sanoa, kun on kyläillyt ympäri maakuntia ja leikkinyt taaperoiden kanssa ja pitänyt sylissä kolmiviikkoista vauvaa ja käynyt burleskiesityksessä ja yökerhossa. Tavannut enemmän ystäviä kuin tavallisesti kahdessa kuukaudessa! Huomenna menen vielä Lapväärtiin, kun siellä on luvattu saunan ja paljun olevan lämmin. Tyttöjen mökki-ilta tiedossa näin mökkikauden päättäjäisiksi, ja hyvin siihen lomankin lopetus sopii.

Parvekepuutarha

Viitapirulla on joku maaginen hortonomin aura, kun meillä lähes kaikki kasvit kukoistaa. Minä vaan kastelen ku käsketään ja kerään satoa. 

Amppelitomaatti kasvatti hirmuisen varren ja vähän pikkuisia tomaatteja latvaansa. Minä söin jo nuo punaiset.

Parvekekasvihuoneen (ent. rottahotelli) alakerrassa on kätevä tila laatikolle tai parille. Tuossa laatikossa oli salaattia, rukolaa ja herneitä. Sitten Elsa keksi syödä niitä juurineen.

Kukkalaatikko ja sen takana kirsikkatomaatit kypsyttelevät hedelmiään.

Takana tomaatteja ja edessä paprikaa. Yksi vihreä paprika ja muutama paprikankukka löytyy. Tomaatit ovat tehneet raskaita terttuja ja tässä odotellaan niiden punastumista.

Sälli ei turhaan ujostele.

Vaikka olis tyynyjäkin vapaana, Viitapirun huppari on parempi päänalunen.

Juhannus

Kokeilimme ensimmäistä kertaa karavaanarijuhannusta, koska Viitapiru osti kauan haaveilemansa Chevy Vanin, josta tulee matkailuauto. 

Jos näette tämmöisen auton liikenteessä, siellä ollaan me.

Muut leiriytyvät alumiinipurkeissaan ja me entisessä vapaapalokunnan autossa. Olimme Toivolansaaren leirintäalueella Ikaalisissa, ja voin kyllä suositella paikkaa: hyvät vessat, suihkut ja kesäkeittiö. Yleiseen naisten/miesten saunavuoroon osallistuminen maksoi vähäsen, mutta ei se sentään ollut se syy, miksi en käynyt saunassa. Uimassakaan ei käyty, ja luvattu koirien uittopaikka jäi selvittämättä. Ei vaan jaksa kaikkea yhdessä illassa ja päivässä, kun sunnuntaina piti lähteä jo puolilta päivin. Kiva pururata siellä kuitenkin oli, parempi koirien käyttämiseen kuin tallustella siellä leirintäalueella, kun siellä oli aika paljon muitakin koiria. Elsa alkaa aina puhkua nähdessään muita koiria ja joskus haukkuu. Viitapirun mukaan uroksien tapaaminen sujuu paremmin kuin narttujen, joka taitaa olla enempi sääntö (siis kahnaukset oman sukupuolen kanssa). Yleisesti siis Elsa on oikein avoin ja ihmisistä kiinnostunut. 

Sälli haluaa nähdä, missä mennään.

Muiden leiriytyjien tarkkailua.

Minä hölmö luulin ostaneeni tämän kivan munatuolin itselleni kirpparilta, mutta mihin mamma mahtuu, myös Elsa mahtuu.

Enpä muista, koska olisin viimeksi juonut näin vähän alkoholia juhannuksena. Darran puuttuminen oli kyllä miellyttävää. 

Juhannuspizzasunnuntai ja vehnäolut.

Elsa ja Sälli alkavat tulla jo hyvin toimeen. Sälli pyytää Elsaa leikkiin ja on jo sama koira kuin ennen Elsaa. Sällin mielestä hauskin leikki on sellainen, että hän viipottaa sohvaa ympäri ja Elsa yrittää saada kiinni aina kun Sälli menee ohi (Elsa ei turhaan juokse perässä, vaan odottaa sohvan edessä). Ruokailuaika on enää ainoa sellainen hetki, kun Elsa voi räyhätä Sällille, mutta se taitaa johtua siitä, että kasvattajan luona Elsa joutui syömään bassettilaumassa. Se jos mikä on taistelua ja jälkiä joskus syntyy. 

Sohvalla on nyt Sällin puoli ja Elsan puoli. Riitojen välttämiseksi mamman on paras ahtautua tuohon väliin.

 

Elsa

Tässä varmaan yli kuukausi sitten Viitapiru otti yhteyttä Suomen Basset Hound -yhdistykseen ja ilmoitti meidät halukkaiksi tarjoamaan koti sellaista etsivälle bassetille. Ehkä kahden viikon kuluttua siitä meille tarjottiin 4-vuotiasta basset narttua, joka oli Norjasta asti palautettu kasvattajalleen tänne Suomeen. Viitapiru soitteli kyseisen kasvattajan kanssa pariin kertaan ja sitten tämän viikon keskiviikkona ajelimme Viitapirun äidin, siskon ja siskon avomiehen kanssa Lohjalle tapaamaan kasvattajaa ja kotia tarvitsevaa Ulinaa. Norjassa koiralla oli joku suomalaiseen suuhun mahdoton nimi, niin kasvattaja kutsui häntä kennelnimellä Ulina. Tapaaminen meni kivasti, ehkä eniten juttelivat anoppi ja kasvattaja kun anopilla on aiemmin useampia bassetteja ollut. Sällillä ei ollut kovin mukavaa, hän pelästyi pahemman kerran kun tullessa joutui yhtäkkiä useamman bassetin saartamaksi. 

Lähdimme Lohjalta kotiin uuden perheenjäsenen kanssa, joka on nyt saanut ihan oman nimenkin: Elsa. Koska pitäähän prinsessalla olla prinsessan nimi. 

Elsa on koittanut Sälliä pomottaa, mutta meidän tehtävähän on lopettaa se alkuunsa ja rohkaista Sälliä tämän prinsessan kanssa elämiseen. Koko ajan tilanne tuntuu paranevan, ja viimeinkin huomenna maanantaina ja tiistainakin minulla on vapaapäivät ja voin kunnolla oleilla koirien kanssa. Keskiviikosta tähän sunnuntaihin minulla on ollut koko ajan menoja: torstaina työvuoro, perjantaina iltapäivä Helsingissä vanhaa ystävää tapaamassa ja viikonloppu meni toisen ystävän synttäreillä kaukana Pohjanmaalla (jälkikrapulassa tämän vielä päätin kirjoittaa). 

Samalle sohvallekin mahdutaan. Ja mammallekin jää vielä tilaa!

Toivottavasti ehdin heti parin päivän sisään postata lisää juttuja, ja tietenkin Elsan ja Sällin kuulumisia.

Mitä tein lomallani. Osa II

Nyt on lauantaina käyty osoittamassa mieltä ihmisarvoisen elämän tukemisen puolesta! Ja samalla reissulla Helsingissä tuli käytyä Mustikan maisemissa (kuten perustaja sanoi). Suurjuhlassa itseasiassa. Siellä söin suussa sulavan vegaanisen suklaaruudun (tai mokkapalan, rakkaalla lapsella on monta nimeä) ja näin ensimmäisen kerran, mitä on danceoke. Suosittelen kaikkia kokeilemaan, näytti niin vapauttavalta riehumiselta! 

Takanani tulevaa letkaa ja sattumoisin kyltti, jossa on itselleni tärkeä viesti: Panostetaan ihmisiin, ei aseisiin!

Mustikan Suurjuhlat Oranssilla, bileet levisi myös ulos.

 Helsingissä kävin ex-vaimon kanssa syömässä vegaanisessa vietnamilaisravintolassa nimeltä Sen Chay. Paistetut udon-nuudelit oli niin herkullisia, että voin mainostaa niitä aivan ilmaiseksi. Eikä palvelussakaan ollut moittimista. En kuvannut annosta, koska oli niin kova nälkä, että iskin samantien kiinni. Vulgääristi haarukalla. 

Sunnuntaina jatkoin hyvin alkanutta ulkona syömistä ja menimme Viitapirun kanssa Marusekiin sushille. Siellä on aina sunnuntaisin sushibuffet ja kaikki oli tajuttoman hyvää! Oli rahoille vastinetta. Sushin söin urheasti puikoilla, eikä se enää ollut niin säälittävä ohjelmanumero kuin aiemmin!

Söin suunnilleen puolitoista kertaa tämän verran, tämä on siis jo santsilautanen.

Kaikkia jälkkäreitäkin piti ottaa.

Tänään maanantaina olin menossa kampaajalle bussilla. Odotellessani vaihtobussia Koskipuiston pysäkillä kenkäkaupan edessä, teinkin heräteostoksen. Ostin ale-kengät alle kymmenessä minuutissa, jonka täytyy olla henkilökohtainen ennätykseni. Shoppailuni on nimittäin melko tuskastuttavaa jahkaamista. No myönnettäköön, että olin nähnyt ne kengät jo aiemmin, mutta siitä taitaa olla jo useampi viikko. Niin että kyllähän se nyt ihan kohtalon sanelemaa on, että ne nököttivät vieläkin siinä alepöydässä ja sopivat vielä jalkaankin! 

Blancon nahkakengät vain 39,95

 

Mitä tein lomallani. Osa I

Taas pääsi venähtämään tämä postausten väli, ja nyt olisi tietysti paljon kerrottavaa. Ehkä pätkin asiat pariin kertaan, että jaksan kertoa kaikesta. 

Meillä oli siis viime viikolla kylässä Sälli, joka toi kivasti eloa ja meininkiä tähän rauhallisten aikuisten huusholliin. Ja sai minut ylös sängystä joka aamu ennen kahdeksaa (paska loma)! Paitsi yhtenä aamuna, kun ystäväni oli ollut kylässä ja otimme muutamat alkoholipitoiset juomat illalla ja jatkuihan se maailmanparantaminen puoleenyöhön asti. 

Puistossa ei malttanut jäädä piknik-huovalle, vaan piti kiertää niin kaukana kuin flexi vaan salli.

Vaikka ei tykännyt olla sohvalla, niin pitihän sitä kuitenkin olla mahdollisimman lähellä.

Viime perjantaina päätimme lähteä Viitapirun tutun järjestämälle minifestarille nimeltä Uurock. Sanoin mini, koska osanottajia oli perjantaina 20 ja lauantaina hiukan enemmän. Sattumoisin Uurockin sijainti oli varsin läheinen vanhempiini nähden, joten Sälli pääsisi kätevästi kotiin ja kerrankin oli mahdollisuus saada kyyti juna-asemalta tapahtumapaikalle! Sälli siis matkusti ensimmäistä kertaa TKL:n bussilla (kauhea laitos, Akan piti kantaa sisälle ja pitää sylissä), pyörähti Tampereen keskustassa ja junaankin piti tutustua (yhtä kauhea laitos, Akan piti kantaa taas sisälle)! Urhea pieni kaveri se on, ei missään kohtaa heittänyt mitään paniikkikohtauksia, mitä nyt veti jarrut päälle kun olisi kulkuneuvoon pitänyt nousta. Junassakin oli vaan kivaa, kun siellä oli muitakin mäyräkoiria, joista yksi oli ihan yhtä pöhkö leikkikaveri. 

Ihana isä haki meidät junalta ja vei Uurockiin (ihan paras isä), jossa vietettiin oikein rento ja hauska viikonloppu. Kuvia ei juuri ole, anteeksi vain. Sunnuntaina Viitapiru pääsi jollain kyytillä takaisin Tampereelle ja minä menin pariksi päiväksi vanhempien luo. Samalla kylällä asuu myös veljeni avovaimonsa ja puolivuotiaan poikansa kanssa, joita ehdin myös tapaamaan. Veljenpoika on valtavan ihana, mutta ei aiheuta minussa mitään munasarjojen valpastumista. Tätiys sopii minulle. 

Tampereelle palattuani olen saanut nukkua pitkään, lukenut tenttikirjaa ja tehnyt kotipirun hommia (pyykkäämistä, tiskaamista, ruuanlaittoa, siivoamista). Tulevan tentin aiheena on feministiset metodologiat, ja kaksi luettavista kirjoista (Avainsanat - 10 askelta feministiseen tutkimukseen ja Feministejä - aikamme ajattelijoita, joka on kesken) tökkivät pahasti. Paasataan filosofiasta ja teoretisoinnista. Kuivaa. Mutta noh, kai tämmöisetkin on pakko kahlata läpi. Ehkä vähän lannistavaa, että kyseessä on kuitenkin yleiskatsaukset niihin avainsanoihin ja niiden feministiteoreetikkojen ajatuksiin, ja teksti on nyt jo niin kuivaa. Mitä jos joskus joutuu taustatyöksi tutustumaan niihin alkuperäisiin, feministiteoreetikkojen omiin teksteihin? Jumalat armahtakoot. Onneksi yksi kirja (Perheammattilaiset ja väkivaltatyön ristiriidat) oli erittäin mielenkiintoinen. Olen suunnitellut käsitteleväni sen aiheita ihan sille omistetussa blogauksessa. 

Vielä loppukevennys ja sitten täytyy mennä peiton alle, koska huomenna osallistun Helsingissä Joukkovoima-suurmielenosoitukseen! Eka miekkarini, jännittää!

Parvekkeesta tykkää kaikki kasvit

Tomaatti on tehnyt kaksi peukalonpään ja yhden pikkusormenpään kokoisen hedelmän!

Amppelimansikka, joka kärsii kirvainvaasiosta. Mutta puskee silti Akalle mansikkaa!

 

Posti toi tänään perjantaina! Le Fanun kauhukertomuksista luin jo yli puolet, koska oli pakko saada tietää, millainen on kuuluisa Carmilla. Jos tykkää goottilaisista kauhukertomuksista kuten Dracula, Le Fanu toimii erinomaisesti!

Mitä kaikkea kivaa voi seurata vanhempien vierailusta

Meillä on täällä Tampereella vieras: isän mäyräkoira Sälli! Sälli 6-vuotias (ensi kuussa seitsemän), koko kesän asunut ulkohäkissä eikä koskaan käynyt kaupungissa, joten äiti epäili, miten se sopeutuu. Hyvin on mennyt tämä eka päivä! Kun minä vain jaksan nousta aamulla viemään ulos ja muistan viedä ulos muutaman tunnin välein, niin mainiosti tämä sujuu. Oletan, että ainakin pari vierasta käy viikon aikana tervehtimässä tätä karvaista makkaraa.

Äiti toi myös mustikoita, kun kävivät lauantaina.

Terveisiä kotoa ^^

 

Moi, mä oon Sälli ja ekaa kertaa Tampereella!

Täällähän on rottia!

Parveke pelottaa vähän, mitä jos sieltä tippuu!

Naamat

Viime viikonloppuna olin ensimmäistä kertaa Naamoilla. Kerrankin tuntui, että olin saanut aikaiseksi panostaa festareihin, noin niin kuin ulkonäöllisesti: värjäsin hiukset sinisellä (Royal Blue, koko tuubi meni)(tummasta tukasta tuli harmahtavan tumman sininen, varsin hyvännäköinen), lakkasin kynnet pinkillä (tämän vuoden Naamojen teemaväri) ja koitin kestovärjätä ripsetkin, ettei tarvitse ottaa meikkiä mukaan. Sanon, että "koitin", koska en huomannut lopputuloksessa mitään eroa tavalliseen. Ehkä olin liian varovainen väriaineen kanssa, mutta parempi näin päin, ettei ainakaan ihoon jäänyt värijälkiä. En silti käyttänyt festareilla meikkiä, otin mukaan vain ripsientaivuttimen ja värillistä huulirasvaa. A small victory for me.

Viitapiru on jo vuosia siellä käynyt saman ydinporukan kanssa, jolla on mukana vaihtelevasti puolisoita ja kavereita. Mukana leirissä oli jo muistaakseni kolmatta vuotta porukan oma baari Club Visages (clever, huh?), jonne kaikki tuovat yleensä jämiä baarikaapeistaan ja tarjoiltavat juomat on sen mukaisia. Raha ei tietenkään liiku, vaan kun tuot jotain niin saat jotain. Sää oli aika kehno, mutta naamalaiset ovat selvästi festariinsa sitoutunutta väkeä. 

Tutustuin leirissämme uuteen lempipeliini: Cards Against Humanity! Siinä sain päästää epäsoveliaan huumorini valloilleen ja se vielä upposi kanssapelaajiin. 

Tällä viikolla olen ollut taas materian lumoissa. Viitapiru tilasi omaan Motorolaansa suojakuoret jostain ulkomaisesta nettikaupasta ja samalla minunkin Motorolani sai kuoret (kyllä, olemme Motorola-pariskunta). Ihanan siniset ja kuulokkeetkin kuului pakettiin! 

Ostin itselleni kirjan, jossa kerrotaan kuvien kera, kuinka tehdään erilaisia lettikampauksia. Olen varsin innoissani siitä! Totta kyllä, että netistä löytyy lettien teko-ohjeita vaikka kuinka, mutta minä pidän kunnon kirjasta. Varsinkin kun täytyy katsoa ohjeita samalla, kun on tekemässä. Siksi kirjoitan hyvät ruokareseptitkin ylös, vaikka nettisivu olisi selaimen kirjanmerkeissä.

Tämmöistä ne raahaa mukanaan. Hyllyllä hengailee myös Orituvalta mukaan tarttunut unicorn, joka koki kaikenlaista hämmentävää viikonlopun aikana.

Festarityyli, johon tuoppi kuuluu olennaisesti.

Naamat-paita,

jonka selkäpuoli on huomattavasti mahtavampi!

Uudet puhelimen suojakuoret.

Ja sisältä. Muumi-puhdistustarra ei kuulunut pakettiin.

Opettelua (hiusten repimistä ja sadatusta) luvassa!

Odotusten täyttymys

Kuukausia tätä suunnittelin, puntaroin vaihtoehtoja, rahatilannetta ja tarvetta koko asialle. Mutta tänään se on täällä: Lady Vintagen Beautiful White Butterfly Tea-mekko! Kiitos Miss Windy Shop! 

Jo laatikkokin on kuin karkki!

IT'S MINE!

Pelkäsin, että otin liian pienen koon, mutta tämähän meni heittämällä päälle!

I'm in love.