Lohivokkikastike

Tämä ruoka on käsittämättömän helppo ja vaivaton, ja suopea variaatioille.

Lohivokkikastike 

1 sipuli 
2 tl curryjauhe  (suolaton)
600g lohisuikaleita (2 rasiaa)
500g pakastevokkivihanneksia 
1 rkl soijakastike 
1 rkl hunaja 
(n. 1 tl tamarinditahnaa) 
4 dl kookosmaito 

Paista öljyssä sipuli ja curryjauhe, älä polta. Lisää lohisuikaleet ja niiden paistuttua vihannekset. Paista, kunnes lohi on kypsää ja vihannekset lämmenneet. Lisää soijakastike, hunaja ja tamarinditahna (optional). Viimeisenä mukaan kookosmaito, joka vain kuumennetaan. 

Tarjoa lisänä esim. basmatiriisiä. 

Tästä tulee huomattavasti enemmän kuin standardi neljä annosta, sen verran sais puolittamalla lohen määrän ja vähentämällä noita pakastevihanneksia, eikä kookosmaitoakaan kannata laittaa ku yks purkki. Siinä tapauksessa tuo mahtuu myös paistinpannuun/paistokasariin (mitä ne nyt on). Meillä kannattaa tehä isompia annoksia, jos haluaa että sitä riittää pariksi päiväksi eikä joka päivä tarvi kokkailla. Tää voi olla aika suolattoman makuista, kun soijakastike on ainut suolan lähde, mutta sitähän voi aina lisätä. Me ollaan totuttu varsin vähäsuolaiseen ruokaan. Lohisuikaleista suosittelen ehdottomasti maustamattomia, koska se marinadin maku peittää alleen sitten kaiken muun (tuli tänään testattua). Tamarinditahnaa tässä on siksi, että sitä sattuu vielä olemaan kaapissa, mut kai sitä pitäis laittaa paljon enemmän, että se maistuisi. Oon kokeillut myös korvata toisen lohisuikalerasian purkillisella kikherneitä (ovat niin miedon makuisia että sopivat, Viitapiru toivoi niitä vähemmän) ja myös lohen korvaavat pakasteseikuutiot + pussillinen keskikokoisia katkarapuja sai hyvän vastaanoton. Purkkiananas sopii tähän oikein hyvin, paitsi heidän mielestä, jotka ei tykkää lämmitetystä ananaksesta. Valmiin curryjauheenkin voi korvata heittämällä sipuleille 1tl kurkumaa, 1tl juustokuminaa (jeeraa) ja 2tl kuivattua korianteria. 1tl kanelia tuo kivan säväyksen kanssa ja jos tykkää, niin pikkuisen chilijauhettakin menee. 

Löysin viinikaapista vielä yhden lasillisen verran valkkaria.

Köökkipäivä

Hauska yksityiskohta: luulin pienenä, että köökki ihan spesifisti tarkoittaa navetan jonkinlaista keittiötä. Mammalla (äidinäidillä) oli maitokarjaa vielä 90-luvun alussa, ja häärin jonkin verran siellä apuna (jaloissa). Se oli vanha parsinavetta, ehkä noin kymmenelle lehmälle tarkoitettu. Eniveis, ensin tultiin köökkiin, jossa oli vesiallas, lämminvesivaraaja, maitosäiliö ja lehmien ruoka (ei rehu). Ruokasangot laitettiin riviin lattialle ja mamma ohjeisti, mitä jauhoja ja jauheita mihinkin sankoon laitettiin ja kuinka paljon. Tunsin tekeväni tärkeää työtä (4-5-vuotiaana), kun sain laittaa lehmien ruuat. 

Mutta siis myöhemmin ymmärsin, että köökki=kyökki=keittiö. Ja tänään väsäsin raparperipiirakkaa ja paimenen piiraan. 

Mamman marjapiiras 

150g voita (sulatettuna)
1 dl sokeria  
1 muna 
1 1/2 dl vehnäjauhoja 
1 1/2 dl grahamjauhoja 
1 tl leivinjauhetta 

Täyte:
2 dl kermaviiliä/rahkaa 
1/2 dl sokeria 
1 muna 
1 tl vaniljasokeria 
marjoja (tai raparperia) 

Sekoita taikinan ainekset keskenään ja levitä piirakkavuuan pohjalle. Kaada päälle marjat (mieluusti vähän sais pohjakin pilkistää niiden välistä) ja kaada päälle täyte. Kypsennä 200 asteessa noin 20 minuuttia uunin keskitasolla. 

Sattui olemaan raparperia niin laitoin sitä. Koska en pehmittänyt raparperin paloja hellalla vedessä ja sokerissa yhtään, ne olivat vielä rapsakoita kun otin piirakan uunista. Maistuvat kivan raikkaalta, ja kermaviili pehmentää sitä happoisuutta. Tämä ohje on äiteeltä, ainakin 80-luvulta asti. 

Paimenen piiraan tein tällä ohjeella, vihanneksia varioin omien mieltymysten mukaan. Tänään Viitapiru ilmaisi, ettei tää ruoka ole sen suosikkeja (yhy). Noh, kokki päättää (sorry, mate). 

 

Mitä tein lomallani. Osa II

Nyt on lauantaina käyty osoittamassa mieltä ihmisarvoisen elämän tukemisen puolesta! Ja samalla reissulla Helsingissä tuli käytyä Mustikan maisemissa (kuten perustaja sanoi). Suurjuhlassa itseasiassa. Siellä söin suussa sulavan vegaanisen suklaaruudun (tai mokkapalan, rakkaalla lapsella on monta nimeä) ja näin ensimmäisen kerran, mitä on danceoke. Suosittelen kaikkia kokeilemaan, näytti niin vapauttavalta riehumiselta! 

Takanani tulevaa letkaa ja sattumoisin kyltti, jossa on itselleni tärkeä viesti: Panostetaan ihmisiin, ei aseisiin!

Mustikan Suurjuhlat Oranssilla, bileet levisi myös ulos.

 Helsingissä kävin ex-vaimon kanssa syömässä vegaanisessa vietnamilaisravintolassa nimeltä Sen Chay. Paistetut udon-nuudelit oli niin herkullisia, että voin mainostaa niitä aivan ilmaiseksi. Eikä palvelussakaan ollut moittimista. En kuvannut annosta, koska oli niin kova nälkä, että iskin samantien kiinni. Vulgääristi haarukalla. 

Sunnuntaina jatkoin hyvin alkanutta ulkona syömistä ja menimme Viitapirun kanssa Marusekiin sushille. Siellä on aina sunnuntaisin sushibuffet ja kaikki oli tajuttoman hyvää! Oli rahoille vastinetta. Sushin söin urheasti puikoilla, eikä se enää ollut niin säälittävä ohjelmanumero kuin aiemmin!

Söin suunnilleen puolitoista kertaa tämän verran, tämä on siis jo santsilautanen.

Kaikkia jälkkäreitäkin piti ottaa.

Tänään maanantaina olin menossa kampaajalle bussilla. Odotellessani vaihtobussia Koskipuiston pysäkillä kenkäkaupan edessä, teinkin heräteostoksen. Ostin ale-kengät alle kymmenessä minuutissa, jonka täytyy olla henkilökohtainen ennätykseni. Shoppailuni on nimittäin melko tuskastuttavaa jahkaamista. No myönnettäköön, että olin nähnyt ne kengät jo aiemmin, mutta siitä taitaa olla jo useampi viikko. Niin että kyllähän se nyt ihan kohtalon sanelemaa on, että ne nököttivät vieläkin siinä alepöydässä ja sopivat vielä jalkaankin! 

Blancon nahkakengät vain 39,95