Päivä, jolloin Elsa kävi lääkärissä

Eiliseksi oli Elsalle varattu aika sterilointiin Pirkan Eläinlääkärille Nokialle. Oikein hyvä klinikka, suosittelen mielelläni. Edullinenkin vielä. Elsa painoi 21,5 kiloa ja koko hoito maksoi 480 euroa, kotiin annetut kipulääkkeet ja parin viikon kuluttua tehtävä tikkien poisto kuuluvat hintaan. 

Sopivasti tiistaina tuli uusi peti, jota täällä siirrellään aina sinne, missä mammakin on.

Lenkillä ennen Nokialle lähtöä, jotta suoli olisi mahdollisimman tyhjä.

Odotellaan Viitapirua töistä.

Leikkaukseen pääsi myöhässä, käytiin siis kävelyllä Nokian keskustassa.

Päästiin kotiin heräilemään.

 Aamupalaa Elsa kovasti odotteli, mutta luin useilta eläinklinikoiden sivuilta, että ennen leikkausta tulisi paastota 12 tuntia. Ilmeisesti kannatti, kun yhtään vahinkoa lääketokkurassa ei tapahtunut. 

Minulla ja Viitapirulla oli kaksi tuntia aikaa tapettavana, kun Elsa oli leikkauksessa. Käytiin siis pizzalla ja sitten teki mieli kahvia. Ikävä kyllä Nokian ilmeisesti ainut kahvila-konditoria oli mennyt viideltä kiinni. Joten kävimme uimahallin kahviossa pullakahvilla. Ihan hyväähän se oli, mutta kirvoitti keskustelua Nokiasta ja mikä siellä mättää. Tulimme siihen tulokseen, että Nokia on kuin maalaiskunta: keskusta kuolee arkena kello viiden jälkeen, auringonpaisteesta huolimatta kukaan ei istu terasseilla ja harrastusmahdollisuudet on todella rajatut. Siellä kuitenkin asuu yli 33 000 ihmistä (Wikipedia), joten kyllä jäi mietityttämään. Vaikka hengailen nykyään huomattavasti vähemmän Tampereen keskustassa, en halua muuttaa enää sellaiseen paikkaan, jossa ei tapahdu mitään eikä mikään ole kuuden jälkeen auki. Tykkään siitä, että Tampereella on edelleen paljon ravintoloita ja kuppiloita, joissa en ole vielä käynyt ja uusia avataan. Ja tietenkin kaikenlaisia tapahtumia, erilaisia keikkoja ja esityksiä jne. Suoraan sanottuna en halua enää asua missään sisäänpäin kääntyvien ihmisten paikassa, vaan päästä helposti niin halutessani mukaan kaupungin elämään. 

Lopulta vielä tötterö päähän. Elsan mielestä ihan hirveää paskaa.

 

Tervetuloa Suomen Kennelliitto ry:n jäseneksi.

Tänään viimeinkin muistin liittyä Kennelliittoon, oikeastaan Koiramme-lehden vuoksi. Sitä ei saa muuten tilattua, mutta 40 euroa vuodessa ei ole kova hinta lehden kestotilauksesta. Luin sitä pitkästä aikaa kotipuolessa käydessäni ja huomioin, että sehän on pelkkää tiukkaa asiaa täynnä! Ei yhtäkään julkkista avautumassa suhteestaan omaan koiraansa tms. 

Siitä tulikin mieleeni aikakauslehdet ja niiden puhelinmyynti ja miten en vastaa puhelimeen jos en tunnista numeroa. Useamman kerran vuodessa (ainakin aiemmin, tänä vuonna en ole juuri vastannut outoihin numeroihin) minulle soitetaan, että "kun sä olet joskus tilannut meiltä Cosmopolitania/ Me Naisia niin nyt olis tämmöinen tarjous". Niin joskus vuosina 2007 tai 2008, jolloin olin merkittävästi huonoitsetuntoisempi ja epävarmempi ja nuorille naisille suunnatun mediasisällön vietävissä. Vastaan aina, että en lue ollenkaan mainitun kaltaisia lehtiä, ja se aiheuttaa joka kerta hämmennystä kun minulle ei kelpaa mikään heidän kustantamansa lehti (no kustantaisivat sitten jotain sosiaalipoliittista/ muuta yhteiskuntatieteellistä tai jopa feminististä lehteä!). 

No tuleehan minulle siis lehtiä: Kuluttaja, Tulva, Ydin ja kohta myös Koiramme. Tulvassa ja Ydinlehdessä on toki henkilöhaastatteluita, jotka kertovat joko henkilöistä, joista en ole kuullutkaan, tai yhteiskunnallisista vaikuttajista. Eikä jutun aiheena ole "uusi suhde" tai "elämänmuutos" tai mikään muukaan naistenlehtien vakioaiheista. Ja mikä tärkeintä, missään ei ole yhtäkään sisustus/laihdutus/ruokavalio/kehonmuokkausjuttua eikä -ohjetta! Tulvassa voisi periaatteessa olla, mutta sen tunnistaisi aiheelle vittuiluksi jo kaukaa. 

Itseasiassa kaikki nuo tilaamani lehdet ovat kannatusmaksua niitä julkaiseville yhteisöille. Jos sinulle tulee lehtiä kotiin tai ostat irtonumeroita, mille annat kannatusta? 

 

Loppukevennys: Elsan uusi huomioliivi

Lomalla sateessa

Loman viimeinen viikko alkaa kääntyä loppua kohti, ja voisin tässä jotain sekalaista tarinoidakin. Loman aluksi kävimme Viitapirun kanssa Pancho Villassa burgerilla ja leffassa katsomassa Lemmikkien salainen elämä. Suosittelen kaikille koiraihmisille ja animaatioista pitäville! 

Kävin leffassa katsomassa myös The Legend of Tarzanin ex-vaimon kanssa. En nyt tiedä, kannattaako siitä tavallisen 3D-lipun hintaa maksaa, mutta olihan se viihdyttävä. Jos sattuu tykkäämään Alexander Skarsgårdin vatsalihasten katselemisesta. Ja ennen Pohjanmaan reissua eräs ihana ystäväni, jota näen aivan liian harvoin, kävi rapsuttelemassa koiria ja päästiin vaihtamaan puolen vuoden kuulumiset. 
 
Sällin puolen vuoden kaupunkiloma on ohi ja toveri mäyräkoira on palannut Pohjanmaalle, että pääsee peurajahtihommiin. 

Oltiin äiteen ja Sällin kanssa kävelyllä.

Vietin nelisen päivää Pohjanmaalla, söin vanhempien jääkaapista ja leikin veljenpojan kanssa. Sateesta huolimatta oli kivaa. Oli surkeaa jättää Sälli sinne, mutta näin me isän kanssa sovittiin. 

Pohjanmaalla tulvii elokuussakin.

Sade tosiaan. Koko kolmen viikon loma on ollut sateinen, joka on aiheuttanut ylimääräistä uneliaisuutta ja velttoutta. Sentään sateettomia hetkiä on ollut, että Elsaa ei ole tarvinnut montaa kertaa kastella. 

Kerrankin parvekkeelta näkyy oikeaan suuntaan.

Elsa saa nyt kaikki tyynyt.

 Mitäpä tästä lomasta sanoisi. Voi sitä varmaan hyvin käytetyksi sanoa, kun on kyläillyt ympäri maakuntia ja leikkinyt taaperoiden kanssa ja pitänyt sylissä kolmiviikkoista vauvaa ja käynyt burleskiesityksessä ja yökerhossa. Tavannut enemmän ystäviä kuin tavallisesti kahdessa kuukaudessa! Huomenna menen vielä Lapväärtiin, kun siellä on luvattu saunan ja paljun olevan lämmin. Tyttöjen mökki-ilta tiedossa näin mökkikauden päättäjäisiksi, ja hyvin siihen lomankin lopetus sopii.

Parvekepuutarha

Viitapirulla on joku maaginen hortonomin aura, kun meillä lähes kaikki kasvit kukoistaa. Minä vaan kastelen ku käsketään ja kerään satoa. 

Amppelitomaatti kasvatti hirmuisen varren ja vähän pikkuisia tomaatteja latvaansa. Minä söin jo nuo punaiset.

Parvekekasvihuoneen (ent. rottahotelli) alakerrassa on kätevä tila laatikolle tai parille. Tuossa laatikossa oli salaattia, rukolaa ja herneitä. Sitten Elsa keksi syödä niitä juurineen.

Kukkalaatikko ja sen takana kirsikkatomaatit kypsyttelevät hedelmiään.

Takana tomaatteja ja edessä paprikaa. Yksi vihreä paprika ja muutama paprikankukka löytyy. Tomaatit ovat tehneet raskaita terttuja ja tässä odotellaan niiden punastumista.

Sälli ei turhaan ujostele.

Vaikka olis tyynyjäkin vapaana, Viitapirun huppari on parempi päänalunen.

Lomalla ja Naamoilla

Pientä taukoa näemmä tuli kirjoittamiseen, joten päivitellään vähän kuulumisia. Viime viikolla pidin yhden viikon kesälomaa, ja se meni ihan kotihommia tehdessä sekä päivänokosia koirien kanssa otellessa. Elsa varistaa niin käsittämättömästi karvaa, että imuroida saa joka päivä. Jos pari päivää jää välistä, joutuu olohuoneen mattoa hinkkaamaan 15 minuuttia imurilla että siitä tulee edes siedettävän näköinen. Koskaanhan kaikkia koirankarvoja ei saa pois, se on vain hyväksyttävä. Lähes kaikkina päivinä oli päiväsaikaan niin kuuma, ettei paljon asunnosta poistuttu, mutta iltaisin käytiin yhdessä koko perheen kanssa kävelyllä tms. Tiistaina käytiin Hatanpään arboretumissa, Viitapiru oli pokemonjahdissa, minä katselin kaunista ympäristöä ja koirat nuuskivat onnesta soikeina kaikkialta mihin ylsivät. 

Ilta-auringossa Hatanpäällä

Torstaina Viitapiru vei koirat anopille hoitoon, koska viikonloppuna oli Naamat-festari. Tänä vuonna menimme sinne vanilla, ja leiriin tuli uutena myös 70-luvun bussi vanhojen puolijoukkueteltan, kahden paviljongin, baarin ja muutamien yksittäistelttojen lisäksi. Leirissä oli taas paljon outoja ihmisiä tunkemassa, mutta onneksi myös Viitapirun ystäviä ja viime vuoden tuttuja. 

Tänä vuonna pyrin violetteihin hiuksiin, mutta tämä väri ei oikein näkynyt. Viime vuoden Royal Blue oli parempi.

Jouduin leikkaamaan verhoja vanin ikkunoihin makkarin lattialla, apuna verhotanko ja liitutaululiitu. Onnistuihan se, kun ei liikaa pyrkinyt perfektionismiin.

Lauantai-iltana kuuntelemassa Circleä.

Leiri

Lohivokkikastike

Tämä ruoka on käsittämättömän helppo ja vaivaton, ja suopea variaatioille.

Lohivokkikastike 

1 sipuli 
2 tl curryjauhe  (suolaton)
600g lohisuikaleita (2 rasiaa)
500g pakastevokkivihanneksia 
1 rkl soijakastike 
1 rkl hunaja 
(n. 1 tl tamarinditahnaa) 
4 dl kookosmaito 

Paista öljyssä sipuli ja curryjauhe, älä polta. Lisää lohisuikaleet ja niiden paistuttua vihannekset. Paista, kunnes lohi on kypsää ja vihannekset lämmenneet. Lisää soijakastike, hunaja ja tamarinditahna (optional). Viimeisenä mukaan kookosmaito, joka vain kuumennetaan. 

Tarjoa lisänä esim. basmatiriisiä. 

Tästä tulee huomattavasti enemmän kuin standardi neljä annosta, sen verran sais puolittamalla lohen määrän ja vähentämällä noita pakastevihanneksia, eikä kookosmaitoakaan kannata laittaa ku yks purkki. Siinä tapauksessa tuo mahtuu myös paistinpannuun/paistokasariin (mitä ne nyt on). Meillä kannattaa tehä isompia annoksia, jos haluaa että sitä riittää pariksi päiväksi eikä joka päivä tarvi kokkailla. Tää voi olla aika suolattoman makuista, kun soijakastike on ainut suolan lähde, mutta sitähän voi aina lisätä. Me ollaan totuttu varsin vähäsuolaiseen ruokaan. Lohisuikaleista suosittelen ehdottomasti maustamattomia, koska se marinadin maku peittää alleen sitten kaiken muun (tuli tänään testattua). Tamarinditahnaa tässä on siksi, että sitä sattuu vielä olemaan kaapissa, mut kai sitä pitäis laittaa paljon enemmän, että se maistuisi. Oon kokeillut myös korvata toisen lohisuikalerasian purkillisella kikherneitä (ovat niin miedon makuisia että sopivat, Viitapiru toivoi niitä vähemmän) ja myös lohen korvaavat pakasteseikuutiot + pussillinen keskikokoisia katkarapuja sai hyvän vastaanoton. Purkkiananas sopii tähän oikein hyvin, paitsi heidän mielestä, jotka ei tykkää lämmitetystä ananaksesta. Valmiin curryjauheenkin voi korvata heittämällä sipuleille 1tl kurkumaa, 1tl juustokuminaa (jeeraa) ja 2tl kuivattua korianteria. 1tl kanelia tuo kivan säväyksen kanssa ja jos tykkää, niin pikkuisen chilijauhettakin menee. 

Löysin viinikaapista vielä yhden lasillisen verran valkkaria.

Juhannus

Kokeilimme ensimmäistä kertaa karavaanarijuhannusta, koska Viitapiru osti kauan haaveilemansa Chevy Vanin, josta tulee matkailuauto. 

Jos näette tämmöisen auton liikenteessä, siellä ollaan me.

Muut leiriytyvät alumiinipurkeissaan ja me entisessä vapaapalokunnan autossa. Olimme Toivolansaaren leirintäalueella Ikaalisissa, ja voin kyllä suositella paikkaa: hyvät vessat, suihkut ja kesäkeittiö. Yleiseen naisten/miesten saunavuoroon osallistuminen maksoi vähäsen, mutta ei se sentään ollut se syy, miksi en käynyt saunassa. Uimassakaan ei käyty, ja luvattu koirien uittopaikka jäi selvittämättä. Ei vaan jaksa kaikkea yhdessä illassa ja päivässä, kun sunnuntaina piti lähteä jo puolilta päivin. Kiva pururata siellä kuitenkin oli, parempi koirien käyttämiseen kuin tallustella siellä leirintäalueella, kun siellä oli aika paljon muitakin koiria. Elsa alkaa aina puhkua nähdessään muita koiria ja joskus haukkuu. Viitapirun mukaan uroksien tapaaminen sujuu paremmin kuin narttujen, joka taitaa olla enempi sääntö (siis kahnaukset oman sukupuolen kanssa). Yleisesti siis Elsa on oikein avoin ja ihmisistä kiinnostunut. 

Sälli haluaa nähdä, missä mennään.

Muiden leiriytyjien tarkkailua.

Minä hölmö luulin ostaneeni tämän kivan munatuolin itselleni kirpparilta, mutta mihin mamma mahtuu, myös Elsa mahtuu.

Enpä muista, koska olisin viimeksi juonut näin vähän alkoholia juhannuksena. Darran puuttuminen oli kyllä miellyttävää. 

Juhannuspizzasunnuntai ja vehnäolut.

Elsa ja Sälli alkavat tulla jo hyvin toimeen. Sälli pyytää Elsaa leikkiin ja on jo sama koira kuin ennen Elsaa. Sällin mielestä hauskin leikki on sellainen, että hän viipottaa sohvaa ympäri ja Elsa yrittää saada kiinni aina kun Sälli menee ohi (Elsa ei turhaan juokse perässä, vaan odottaa sohvan edessä). Ruokailuaika on enää ainoa sellainen hetki, kun Elsa voi räyhätä Sällille, mutta se taitaa johtua siitä, että kasvattajan luona Elsa joutui syömään bassettilaumassa. Se jos mikä on taistelua ja jälkiä joskus syntyy. 

Sohvalla on nyt Sällin puoli ja Elsan puoli. Riitojen välttämiseksi mamman on paras ahtautua tuohon väliin.