Lohivokkikastike

Tämä ruoka on käsittämättömän helppo ja vaivaton, ja suopea variaatioille.

Lohivokkikastike 

1 sipuli 
2 tl curryjauhe  (suolaton)
600g lohisuikaleita (2 rasiaa)
500g pakastevokkivihanneksia 
1 rkl soijakastike 
1 rkl hunaja 
(n. 1 tl tamarinditahnaa) 
4 dl kookosmaito 

Paista öljyssä sipuli ja curryjauhe, älä polta. Lisää lohisuikaleet ja niiden paistuttua vihannekset. Paista, kunnes lohi on kypsää ja vihannekset lämmenneet. Lisää soijakastike, hunaja ja tamarinditahna (optional). Viimeisenä mukaan kookosmaito, joka vain kuumennetaan. 

Tarjoa lisänä esim. basmatiriisiä. 

Tästä tulee huomattavasti enemmän kuin standardi neljä annosta, sen verran sais puolittamalla lohen määrän ja vähentämällä noita pakastevihanneksia, eikä kookosmaitoakaan kannata laittaa ku yks purkki. Siinä tapauksessa tuo mahtuu myös paistinpannuun/paistokasariin (mitä ne nyt on). Meillä kannattaa tehä isompia annoksia, jos haluaa että sitä riittää pariksi päiväksi eikä joka päivä tarvi kokkailla. Tää voi olla aika suolattoman makuista, kun soijakastike on ainut suolan lähde, mutta sitähän voi aina lisätä. Me ollaan totuttu varsin vähäsuolaiseen ruokaan. Lohisuikaleista suosittelen ehdottomasti maustamattomia, koska se marinadin maku peittää alleen sitten kaiken muun (tuli tänään testattua). Tamarinditahnaa tässä on siksi, että sitä sattuu vielä olemaan kaapissa, mut kai sitä pitäis laittaa paljon enemmän, että se maistuisi. Oon kokeillut myös korvata toisen lohisuikalerasian purkillisella kikherneitä (ovat niin miedon makuisia että sopivat, Viitapiru toivoi niitä vähemmän) ja myös lohen korvaavat pakasteseikuutiot + pussillinen keskikokoisia katkarapuja sai hyvän vastaanoton. Purkkiananas sopii tähän oikein hyvin, paitsi heidän mielestä, jotka ei tykkää lämmitetystä ananaksesta. Valmiin curryjauheenkin voi korvata heittämällä sipuleille 1tl kurkumaa, 1tl juustokuminaa (jeeraa) ja 2tl kuivattua korianteria. 1tl kanelia tuo kivan säväyksen kanssa ja jos tykkää, niin pikkuisen chilijauhettakin menee. 

Löysin viinikaapista vielä yhden lasillisen verran valkkaria.

Juhannus

Kokeilimme ensimmäistä kertaa karavaanarijuhannusta, koska Viitapiru osti kauan haaveilemansa Chevy Vanin, josta tulee matkailuauto. 

Jos näette tämmöisen auton liikenteessä, siellä ollaan me.

Muut leiriytyvät alumiinipurkeissaan ja me entisessä vapaapalokunnan autossa. Olimme Toivolansaaren leirintäalueella Ikaalisissa, ja voin kyllä suositella paikkaa: hyvät vessat, suihkut ja kesäkeittiö. Yleiseen naisten/miesten saunavuoroon osallistuminen maksoi vähäsen, mutta ei se sentään ollut se syy, miksi en käynyt saunassa. Uimassakaan ei käyty, ja luvattu koirien uittopaikka jäi selvittämättä. Ei vaan jaksa kaikkea yhdessä illassa ja päivässä, kun sunnuntaina piti lähteä jo puolilta päivin. Kiva pururata siellä kuitenkin oli, parempi koirien käyttämiseen kuin tallustella siellä leirintäalueella, kun siellä oli aika paljon muitakin koiria. Elsa alkaa aina puhkua nähdessään muita koiria ja joskus haukkuu. Viitapirun mukaan uroksien tapaaminen sujuu paremmin kuin narttujen, joka taitaa olla enempi sääntö (siis kahnaukset oman sukupuolen kanssa). Yleisesti siis Elsa on oikein avoin ja ihmisistä kiinnostunut. 

Sälli haluaa nähdä, missä mennään.

Muiden leiriytyjien tarkkailua.

Minä hölmö luulin ostaneeni tämän kivan munatuolin itselleni kirpparilta, mutta mihin mamma mahtuu, myös Elsa mahtuu.

Enpä muista, koska olisin viimeksi juonut näin vähän alkoholia juhannuksena. Darran puuttuminen oli kyllä miellyttävää. 

Juhannuspizzasunnuntai ja vehnäolut.

Elsa ja Sälli alkavat tulla jo hyvin toimeen. Sälli pyytää Elsaa leikkiin ja on jo sama koira kuin ennen Elsaa. Sällin mielestä hauskin leikki on sellainen, että hän viipottaa sohvaa ympäri ja Elsa yrittää saada kiinni aina kun Sälli menee ohi (Elsa ei turhaan juokse perässä, vaan odottaa sohvan edessä). Ruokailuaika on enää ainoa sellainen hetki, kun Elsa voi räyhätä Sällille, mutta se taitaa johtua siitä, että kasvattajan luona Elsa joutui syömään bassettilaumassa. Se jos mikä on taistelua ja jälkiä joskus syntyy. 

Sohvalla on nyt Sällin puoli ja Elsan puoli. Riitojen välttämiseksi mamman on paras ahtautua tuohon väliin.

 

Elsa

Tässä varmaan yli kuukausi sitten Viitapiru otti yhteyttä Suomen Basset Hound -yhdistykseen ja ilmoitti meidät halukkaiksi tarjoamaan koti sellaista etsivälle bassetille. Ehkä kahden viikon kuluttua siitä meille tarjottiin 4-vuotiasta basset narttua, joka oli Norjasta asti palautettu kasvattajalleen tänne Suomeen. Viitapiru soitteli kyseisen kasvattajan kanssa pariin kertaan ja sitten tämän viikon keskiviikkona ajelimme Viitapirun äidin, siskon ja siskon avomiehen kanssa Lohjalle tapaamaan kasvattajaa ja kotia tarvitsevaa Ulinaa. Norjassa koiralla oli joku suomalaiseen suuhun mahdoton nimi, niin kasvattaja kutsui häntä kennelnimellä Ulina. Tapaaminen meni kivasti, ehkä eniten juttelivat anoppi ja kasvattaja kun anopilla on aiemmin useampia bassetteja ollut. Sällillä ei ollut kovin mukavaa, hän pelästyi pahemman kerran kun tullessa joutui yhtäkkiä useamman bassetin saartamaksi. 

Lähdimme Lohjalta kotiin uuden perheenjäsenen kanssa, joka on nyt saanut ihan oman nimenkin: Elsa. Koska pitäähän prinsessalla olla prinsessan nimi. 

Elsa on koittanut Sälliä pomottaa, mutta meidän tehtävähän on lopettaa se alkuunsa ja rohkaista Sälliä tämän prinsessan kanssa elämiseen. Koko ajan tilanne tuntuu paranevan, ja viimeinkin huomenna maanantaina ja tiistainakin minulla on vapaapäivät ja voin kunnolla oleilla koirien kanssa. Keskiviikosta tähän sunnuntaihin minulla on ollut koko ajan menoja: torstaina työvuoro, perjantaina iltapäivä Helsingissä vanhaa ystävää tapaamassa ja viikonloppu meni toisen ystävän synttäreillä kaukana Pohjanmaalla (jälkikrapulassa tämän vielä päätin kirjoittaa). 

Samalle sohvallekin mahdutaan. Ja mammallekin jää vielä tilaa!

Toivottavasti ehdin heti parin päivän sisään postata lisää juttuja, ja tietenkin Elsan ja Sällin kuulumisia.

Köökkipäivä

Hauska yksityiskohta: luulin pienenä, että köökki ihan spesifisti tarkoittaa navetan jonkinlaista keittiötä. Mammalla (äidinäidillä) oli maitokarjaa vielä 90-luvun alussa, ja häärin jonkin verran siellä apuna (jaloissa). Se oli vanha parsinavetta, ehkä noin kymmenelle lehmälle tarkoitettu. Eniveis, ensin tultiin köökkiin, jossa oli vesiallas, lämminvesivaraaja, maitosäiliö ja lehmien ruoka (ei rehu). Ruokasangot laitettiin riviin lattialle ja mamma ohjeisti, mitä jauhoja ja jauheita mihinkin sankoon laitettiin ja kuinka paljon. Tunsin tekeväni tärkeää työtä (4-5-vuotiaana), kun sain laittaa lehmien ruuat. 

Mutta siis myöhemmin ymmärsin, että köökki=kyökki=keittiö. Ja tänään väsäsin raparperipiirakkaa ja paimenen piiraan. 

Mamman marjapiiras 

150g voita (sulatettuna)
1 dl sokeria  
1 muna 
1 1/2 dl vehnäjauhoja 
1 1/2 dl grahamjauhoja 
1 tl leivinjauhetta 

Täyte:
2 dl kermaviiliä/rahkaa 
1/2 dl sokeria 
1 muna 
1 tl vaniljasokeria 
marjoja (tai raparperia) 

Sekoita taikinan ainekset keskenään ja levitä piirakkavuuan pohjalle. Kaada päälle marjat (mieluusti vähän sais pohjakin pilkistää niiden välistä) ja kaada päälle täyte. Kypsennä 200 asteessa noin 20 minuuttia uunin keskitasolla. 

Sattui olemaan raparperia niin laitoin sitä. Koska en pehmittänyt raparperin paloja hellalla vedessä ja sokerissa yhtään, ne olivat vielä rapsakoita kun otin piirakan uunista. Maistuvat kivan raikkaalta, ja kermaviili pehmentää sitä happoisuutta. Tämä ohje on äiteeltä, ainakin 80-luvulta asti. 

Paimenen piiraan tein tällä ohjeella, vihanneksia varioin omien mieltymysten mukaan. Tänään Viitapiru ilmaisi, ettei tää ruoka ole sen suosikkeja (yhy). Noh, kokki päättää (sorry, mate). 

 

Vääränmallinen nainen

Kerroin viimeksi, että lainasin kirjastosta kiinnostavan kirjan: Seksuaalinen ruumis - kulttuuritieteelliset lähestymistavat. Edes kahtasataa sivua en ole vielä lukenut, mutta kaksi artikkelia jäivät todella vaivaamaan. 

Silikoni-implantit omaksi iloksi? - Taina Kinnunen 

Kinnunenhan on kirjoittanut aiheesta kokonaisen kirjan Lihaan leikattu kauneus, joka löytyy omasta hyllystä ja on luettu parikin kertaa. Lainaan tähän muistiinpanoistani muutamia virkkeitä (enemmän tai vähemmän suoria lainauksia), jotka erityisesti saivat minut pohtimaan selviytymistä tässä maailmassa: 

"monien [kauneuskirurgian] potilaiden kertomuksissa seksuaalisuus näyttäytyy ensisijaisesti ruumiin visuaalisena ominaisuutena, joka asettuu potilaan oman, todellisten ja kuviteltujen miesten ja naisten sekä plastiikkakirurgin katseen arvioitavaksi" (verrattuna puheeseen siitä, että ihminen olisi psyko-fyysis-sosiaalinen kokonaisuus, tää on helvetin lohdutonta)

"rintojen ihanteellista muotoa pidetään tärkeämpänä kuin oman tuntoaistin kautta saatua seksuaalista mielihyvää" (koska tärkeintä on, miltä näyttää. Ihan ku olis jossain kuvitellun kameran tähtäimessä koko ajan?)

"käsitys normaaleista rinnoista ja niiden seksikkyydestä muuttunut" (eli uusi normaali on pystyt, pyöreät ja pinkeät rinnat, jotka pysyy paikoillaan myös makuulle mentäessä)

Käsityksiä lihavan naisen seksuaalisuudesta - Hannele Harjunen 

Harjuselta en muista aiemmin tekstejä lukeneeni, mutta tämän kirjan artikkeli oli herättävä. Lainaan muistiinpanojani samalla tavalla kuin ylempänä: 

"vartalon koko ja muoto, erityisesti hoikkuus, määrittelevät naisen sosiaalista ja seksuaalista hyväksyttävyyttä 
 - hoikkuus yhdistetään "oikeanlaiseen" feminiinisyyteen, seksuaaliseen viehättävyyteen ja sosiaaliseen menestykseen" (eli lihava nainen on vääränlainen, miehekäs)

"naistenlehtien laihdutusjuttujen päätarkoituksena on muistuttaa naisia naisruumiin kontrolloinnin tärkeydestä ja sitoa naiset tiukemmin vallitsevan naisellisuusdiskurssin tuottamiseen ja ylläpitoon" (artikkelista opin myös, että suurin osa laihduttavista naisista on normaalipainoisia)

"opittu käsitys, että vain tietyn kokoinen nainen ansaitsee seksuaalisen subjektiuden, ei anna lihavan naisen tuntea itseään tyytyväiseksi" (tyydyttävä seksielämä kuuluu siis vain kuvauksellisille ihmisille)

"naisten ruumiiden herkeämätön arviointi, arvostelu ja hyväksikäyttö ovat saaneet useimmat naiset koosta tai painosta huolimatta uskomaan olevansa riittämättömiä" (ei mitään lisättävää. Kokoon ja painoon katsomatta ollaan kaikki saman mediapommituksen kohteina: et ole hyvä sellaisena kuin olet! Osta näitä ja näitä tuotteita niin tulet paremmaksi!) 

Mua vaan niin tyrmistyttää. Löysin vähän lohtua ajatuksesta, että olen hirveän kapinallinen tässä kulttuurisessa ilmapiirissä, kun olen pienirintainen ja ylipainoinen enkä laihduta. Jatkan näillä omilla elämäntavoillani (hyvää itsetehtyä ruokaa, arkiliikuntaa ja satunnaista lisäliikuntaa sekä ihania herkutteluhetkiä) enkä suostu tuntemaan siitä syyllisyyttä enkä alemmuutta.

Kirjat, jotka mainitsin: 

Kinnunen, Taina: Lihaan leikattu kauneus (2008) Gaudeamus: Helsinki

Kinnunen, Taina & Puuronen, Anne (toim.): Seksuaalinen ruumis. Kulttuuritieteelliset lähestymistavat (2006) Gaudeamus: Helsinki

Uutta aloitusta

Kyllästyin näköjään viime kesänä tähän päiväkirjaraportointiin, mutta päätin yrittää uudestaan. Kotielämä rullaa kivasti, Sälli on muuttanut meille koko jahtikauden ulkopuoliseksi ajaksi. Sällistä on tullut Sohvan Valtias ja muutenkin pötkylä on ottanut kaupunkiympäristön ihan omakseen. 

Oikeaoppinen pötkötys

Telkkuakin on opittu seuraamaan

Olin suurimman osan keväästä opinnollisesti apaattisessa tilassa, enkä lukenut useampaan kuukauteen yhtään mitään hyödyllistä. Sitten päätin lukea jotain kiinnostavaa ja hain toukokuun lopussa kirjastosta sukupuolentutkimuksen tenttikirjan, jota kiinnostaa lukea!  

Kunnollista lukemista!

 
Tänään Viitapiru piti vapaapäivän ja kävimme shoppailemassa Nekalan Kierrätyskeskuksessa, Kirpputori Sellerissä ja Jyskissä. Paljon kaikenlaista tarttui mukaan kotia ja matkailukesää varten! Kerron kesäsuunnitelmista toiste, kun tuo mies on ollut niistä omille piireilleen niin salamyhkäinen. 

Nekalan Kierrätyskeskuksessa