Lomalla sateessa

Loman viimeinen viikko alkaa kääntyä loppua kohti, ja voisin tässä jotain sekalaista tarinoidakin. Loman aluksi kävimme Viitapirun kanssa Pancho Villassa burgerilla ja leffassa katsomassa Lemmikkien salainen elämä. Suosittelen kaikille koiraihmisille ja animaatioista pitäville! 

Kävin leffassa katsomassa myös The Legend of Tarzanin ex-vaimon kanssa. En nyt tiedä, kannattaako siitä tavallisen 3D-lipun hintaa maksaa, mutta olihan se viihdyttävä. Jos sattuu tykkäämään Alexander Skarsgårdin vatsalihasten katselemisesta. Ja ennen Pohjanmaan reissua eräs ihana ystäväni, jota näen aivan liian harvoin, kävi rapsuttelemassa koiria ja päästiin vaihtamaan puolen vuoden kuulumiset. 
 
Sällin puolen vuoden kaupunkiloma on ohi ja toveri mäyräkoira on palannut Pohjanmaalle, että pääsee peurajahtihommiin. 

Oltiin äiteen ja Sällin kanssa kävelyllä.

Vietin nelisen päivää Pohjanmaalla, söin vanhempien jääkaapista ja leikin veljenpojan kanssa. Sateesta huolimatta oli kivaa. Oli surkeaa jättää Sälli sinne, mutta näin me isän kanssa sovittiin. 

Pohjanmaalla tulvii elokuussakin.

Sade tosiaan. Koko kolmen viikon loma on ollut sateinen, joka on aiheuttanut ylimääräistä uneliaisuutta ja velttoutta. Sentään sateettomia hetkiä on ollut, että Elsaa ei ole tarvinnut montaa kertaa kastella. 

Kerrankin parvekkeelta näkyy oikeaan suuntaan.

Elsa saa nyt kaikki tyynyt.

 Mitäpä tästä lomasta sanoisi. Voi sitä varmaan hyvin käytetyksi sanoa, kun on kyläillyt ympäri maakuntia ja leikkinyt taaperoiden kanssa ja pitänyt sylissä kolmiviikkoista vauvaa ja käynyt burleskiesityksessä ja yökerhossa. Tavannut enemmän ystäviä kuin tavallisesti kahdessa kuukaudessa! Huomenna menen vielä Lapväärtiin, kun siellä on luvattu saunan ja paljun olevan lämmin. Tyttöjen mökki-ilta tiedossa näin mökkikauden päättäjäisiksi, ja hyvin siihen lomankin lopetus sopii.

Parvekepuutarha

Viitapirulla on joku maaginen hortonomin aura, kun meillä lähes kaikki kasvit kukoistaa. Minä vaan kastelen ku käsketään ja kerään satoa. 

Amppelitomaatti kasvatti hirmuisen varren ja vähän pikkuisia tomaatteja latvaansa. Minä söin jo nuo punaiset.

Parvekekasvihuoneen (ent. rottahotelli) alakerrassa on kätevä tila laatikolle tai parille. Tuossa laatikossa oli salaattia, rukolaa ja herneitä. Sitten Elsa keksi syödä niitä juurineen.

Kukkalaatikko ja sen takana kirsikkatomaatit kypsyttelevät hedelmiään.

Takana tomaatteja ja edessä paprikaa. Yksi vihreä paprika ja muutama paprikankukka löytyy. Tomaatit ovat tehneet raskaita terttuja ja tässä odotellaan niiden punastumista.

Sälli ei turhaan ujostele.

Vaikka olis tyynyjäkin vapaana, Viitapirun huppari on parempi päänalunen.

Lomalla ja Naamoilla

Pientä taukoa näemmä tuli kirjoittamiseen, joten päivitellään vähän kuulumisia. Viime viikolla pidin yhden viikon kesälomaa, ja se meni ihan kotihommia tehdessä sekä päivänokosia koirien kanssa otellessa. Elsa varistaa niin käsittämättömästi karvaa, että imuroida saa joka päivä. Jos pari päivää jää välistä, joutuu olohuoneen mattoa hinkkaamaan 15 minuuttia imurilla että siitä tulee edes siedettävän näköinen. Koskaanhan kaikkia koirankarvoja ei saa pois, se on vain hyväksyttävä. Lähes kaikkina päivinä oli päiväsaikaan niin kuuma, ettei paljon asunnosta poistuttu, mutta iltaisin käytiin yhdessä koko perheen kanssa kävelyllä tms. Tiistaina käytiin Hatanpään arboretumissa, Viitapiru oli pokemonjahdissa, minä katselin kaunista ympäristöä ja koirat nuuskivat onnesta soikeina kaikkialta mihin ylsivät. 

Ilta-auringossa Hatanpäällä

Torstaina Viitapiru vei koirat anopille hoitoon, koska viikonloppuna oli Naamat-festari. Tänä vuonna menimme sinne vanilla, ja leiriin tuli uutena myös 70-luvun bussi vanhojen puolijoukkueteltan, kahden paviljongin, baarin ja muutamien yksittäistelttojen lisäksi. Leirissä oli taas paljon outoja ihmisiä tunkemassa, mutta onneksi myös Viitapirun ystäviä ja viime vuoden tuttuja. 

Tänä vuonna pyrin violetteihin hiuksiin, mutta tämä väri ei oikein näkynyt. Viime vuoden Royal Blue oli parempi.

Jouduin leikkaamaan verhoja vanin ikkunoihin makkarin lattialla, apuna verhotanko ja liitutaululiitu. Onnistuihan se, kun ei liikaa pyrkinyt perfektionismiin.

Lauantai-iltana kuuntelemassa Circleä.

Leiri

Lohivokkikastike

Tämä ruoka on käsittämättömän helppo ja vaivaton, ja suopea variaatioille.

Lohivokkikastike 

1 sipuli 
2 tl curryjauhe  (suolaton)
600g lohisuikaleita (2 rasiaa)
500g pakastevokkivihanneksia 
1 rkl soijakastike 
1 rkl hunaja 
(n. 1 tl tamarinditahnaa) 
4 dl kookosmaito 

Paista öljyssä sipuli ja curryjauhe, älä polta. Lisää lohisuikaleet ja niiden paistuttua vihannekset. Paista, kunnes lohi on kypsää ja vihannekset lämmenneet. Lisää soijakastike, hunaja ja tamarinditahna (optional). Viimeisenä mukaan kookosmaito, joka vain kuumennetaan. 

Tarjoa lisänä esim. basmatiriisiä. 

Tästä tulee huomattavasti enemmän kuin standardi neljä annosta, sen verran sais puolittamalla lohen määrän ja vähentämällä noita pakastevihanneksia, eikä kookosmaitoakaan kannata laittaa ku yks purkki. Siinä tapauksessa tuo mahtuu myös paistinpannuun/paistokasariin (mitä ne nyt on). Meillä kannattaa tehä isompia annoksia, jos haluaa että sitä riittää pariksi päiväksi eikä joka päivä tarvi kokkailla. Tää voi olla aika suolattoman makuista, kun soijakastike on ainut suolan lähde, mutta sitähän voi aina lisätä. Me ollaan totuttu varsin vähäsuolaiseen ruokaan. Lohisuikaleista suosittelen ehdottomasti maustamattomia, koska se marinadin maku peittää alleen sitten kaiken muun (tuli tänään testattua). Tamarinditahnaa tässä on siksi, että sitä sattuu vielä olemaan kaapissa, mut kai sitä pitäis laittaa paljon enemmän, että se maistuisi. Oon kokeillut myös korvata toisen lohisuikalerasian purkillisella kikherneitä (ovat niin miedon makuisia että sopivat, Viitapiru toivoi niitä vähemmän) ja myös lohen korvaavat pakasteseikuutiot + pussillinen keskikokoisia katkarapuja sai hyvän vastaanoton. Purkkiananas sopii tähän oikein hyvin, paitsi heidän mielestä, jotka ei tykkää lämmitetystä ananaksesta. Valmiin curryjauheenkin voi korvata heittämällä sipuleille 1tl kurkumaa, 1tl juustokuminaa (jeeraa) ja 2tl kuivattua korianteria. 1tl kanelia tuo kivan säväyksen kanssa ja jos tykkää, niin pikkuisen chilijauhettakin menee. 

Löysin viinikaapista vielä yhden lasillisen verran valkkaria.

Juhannus

Kokeilimme ensimmäistä kertaa karavaanarijuhannusta, koska Viitapiru osti kauan haaveilemansa Chevy Vanin, josta tulee matkailuauto. 

Jos näette tämmöisen auton liikenteessä, siellä ollaan me.

Muut leiriytyvät alumiinipurkeissaan ja me entisessä vapaapalokunnan autossa. Olimme Toivolansaaren leirintäalueella Ikaalisissa, ja voin kyllä suositella paikkaa: hyvät vessat, suihkut ja kesäkeittiö. Yleiseen naisten/miesten saunavuoroon osallistuminen maksoi vähäsen, mutta ei se sentään ollut se syy, miksi en käynyt saunassa. Uimassakaan ei käyty, ja luvattu koirien uittopaikka jäi selvittämättä. Ei vaan jaksa kaikkea yhdessä illassa ja päivässä, kun sunnuntaina piti lähteä jo puolilta päivin. Kiva pururata siellä kuitenkin oli, parempi koirien käyttämiseen kuin tallustella siellä leirintäalueella, kun siellä oli aika paljon muitakin koiria. Elsa alkaa aina puhkua nähdessään muita koiria ja joskus haukkuu. Viitapirun mukaan uroksien tapaaminen sujuu paremmin kuin narttujen, joka taitaa olla enempi sääntö (siis kahnaukset oman sukupuolen kanssa). Yleisesti siis Elsa on oikein avoin ja ihmisistä kiinnostunut. 

Sälli haluaa nähdä, missä mennään.

Muiden leiriytyjien tarkkailua.

Minä hölmö luulin ostaneeni tämän kivan munatuolin itselleni kirpparilta, mutta mihin mamma mahtuu, myös Elsa mahtuu.

Enpä muista, koska olisin viimeksi juonut näin vähän alkoholia juhannuksena. Darran puuttuminen oli kyllä miellyttävää. 

Juhannuspizzasunnuntai ja vehnäolut.

Elsa ja Sälli alkavat tulla jo hyvin toimeen. Sälli pyytää Elsaa leikkiin ja on jo sama koira kuin ennen Elsaa. Sällin mielestä hauskin leikki on sellainen, että hän viipottaa sohvaa ympäri ja Elsa yrittää saada kiinni aina kun Sälli menee ohi (Elsa ei turhaan juokse perässä, vaan odottaa sohvan edessä). Ruokailuaika on enää ainoa sellainen hetki, kun Elsa voi räyhätä Sällille, mutta se taitaa johtua siitä, että kasvattajan luona Elsa joutui syömään bassettilaumassa. Se jos mikä on taistelua ja jälkiä joskus syntyy. 

Sohvalla on nyt Sällin puoli ja Elsan puoli. Riitojen välttämiseksi mamman on paras ahtautua tuohon väliin.

 

Elsa

Tässä varmaan yli kuukausi sitten Viitapiru otti yhteyttä Suomen Basset Hound -yhdistykseen ja ilmoitti meidät halukkaiksi tarjoamaan koti sellaista etsivälle bassetille. Ehkä kahden viikon kuluttua siitä meille tarjottiin 4-vuotiasta basset narttua, joka oli Norjasta asti palautettu kasvattajalleen tänne Suomeen. Viitapiru soitteli kyseisen kasvattajan kanssa pariin kertaan ja sitten tämän viikon keskiviikkona ajelimme Viitapirun äidin, siskon ja siskon avomiehen kanssa Lohjalle tapaamaan kasvattajaa ja kotia tarvitsevaa Ulinaa. Norjassa koiralla oli joku suomalaiseen suuhun mahdoton nimi, niin kasvattaja kutsui häntä kennelnimellä Ulina. Tapaaminen meni kivasti, ehkä eniten juttelivat anoppi ja kasvattaja kun anopilla on aiemmin useampia bassetteja ollut. Sällillä ei ollut kovin mukavaa, hän pelästyi pahemman kerran kun tullessa joutui yhtäkkiä useamman bassetin saartamaksi. 

Lähdimme Lohjalta kotiin uuden perheenjäsenen kanssa, joka on nyt saanut ihan oman nimenkin: Elsa. Koska pitäähän prinsessalla olla prinsessan nimi. 

Elsa on koittanut Sälliä pomottaa, mutta meidän tehtävähän on lopettaa se alkuunsa ja rohkaista Sälliä tämän prinsessan kanssa elämiseen. Koko ajan tilanne tuntuu paranevan, ja viimeinkin huomenna maanantaina ja tiistainakin minulla on vapaapäivät ja voin kunnolla oleilla koirien kanssa. Keskiviikosta tähän sunnuntaihin minulla on ollut koko ajan menoja: torstaina työvuoro, perjantaina iltapäivä Helsingissä vanhaa ystävää tapaamassa ja viikonloppu meni toisen ystävän synttäreillä kaukana Pohjanmaalla (jälkikrapulassa tämän vielä päätin kirjoittaa). 

Samalle sohvallekin mahdutaan. Ja mammallekin jää vielä tilaa!

Toivottavasti ehdin heti parin päivän sisään postata lisää juttuja, ja tietenkin Elsan ja Sällin kuulumisia.

Köökkipäivä

Hauska yksityiskohta: luulin pienenä, että köökki ihan spesifisti tarkoittaa navetan jonkinlaista keittiötä. Mammalla (äidinäidillä) oli maitokarjaa vielä 90-luvun alussa, ja häärin jonkin verran siellä apuna (jaloissa). Se oli vanha parsinavetta, ehkä noin kymmenelle lehmälle tarkoitettu. Eniveis, ensin tultiin köökkiin, jossa oli vesiallas, lämminvesivaraaja, maitosäiliö ja lehmien ruoka (ei rehu). Ruokasangot laitettiin riviin lattialle ja mamma ohjeisti, mitä jauhoja ja jauheita mihinkin sankoon laitettiin ja kuinka paljon. Tunsin tekeväni tärkeää työtä (4-5-vuotiaana), kun sain laittaa lehmien ruuat. 

Mutta siis myöhemmin ymmärsin, että köökki=kyökki=keittiö. Ja tänään väsäsin raparperipiirakkaa ja paimenen piiraan. 

Mamman marjapiiras 

150g voita (sulatettuna)
1 dl sokeria  
1 muna 
1 1/2 dl vehnäjauhoja 
1 1/2 dl grahamjauhoja 
1 tl leivinjauhetta 

Täyte:
2 dl kermaviiliä/rahkaa 
1/2 dl sokeria 
1 muna 
1 tl vaniljasokeria 
marjoja (tai raparperia) 

Sekoita taikinan ainekset keskenään ja levitä piirakkavuuan pohjalle. Kaada päälle marjat (mieluusti vähän sais pohjakin pilkistää niiden välistä) ja kaada päälle täyte. Kypsennä 200 asteessa noin 20 minuuttia uunin keskitasolla. 

Sattui olemaan raparperia niin laitoin sitä. Koska en pehmittänyt raparperin paloja hellalla vedessä ja sokerissa yhtään, ne olivat vielä rapsakoita kun otin piirakan uunista. Maistuvat kivan raikkaalta, ja kermaviili pehmentää sitä happoisuutta. Tämä ohje on äiteeltä, ainakin 80-luvulta asti. 

Paimenen piiraan tein tällä ohjeella, vihanneksia varioin omien mieltymysten mukaan. Tänään Viitapiru ilmaisi, ettei tää ruoka ole sen suosikkeja (yhy). Noh, kokki päättää (sorry, mate).