Mitä tein lomallani. Osa II

Nyt on lauantaina käyty osoittamassa mieltä ihmisarvoisen elämän tukemisen puolesta! Ja samalla reissulla Helsingissä tuli käytyä Mustikan maisemissa (kuten perustaja sanoi). Suurjuhlassa itseasiassa. Siellä söin suussa sulavan vegaanisen suklaaruudun (tai mokkapalan, rakkaalla lapsella on monta nimeä) ja näin ensimmäisen kerran, mitä on danceoke. Suosittelen kaikkia kokeilemaan, näytti niin vapauttavalta riehumiselta! 

Takanani tulevaa letkaa ja sattumoisin kyltti, jossa on itselleni tärkeä viesti: Panostetaan ihmisiin, ei aseisiin!

Mustikan Suurjuhlat Oranssilla, bileet levisi myös ulos.

 Helsingissä kävin ex-vaimon kanssa syömässä vegaanisessa vietnamilaisravintolassa nimeltä Sen Chay. Paistetut udon-nuudelit oli niin herkullisia, että voin mainostaa niitä aivan ilmaiseksi. Eikä palvelussakaan ollut moittimista. En kuvannut annosta, koska oli niin kova nälkä, että iskin samantien kiinni. Vulgääristi haarukalla. 

Sunnuntaina jatkoin hyvin alkanutta ulkona syömistä ja menimme Viitapirun kanssa Marusekiin sushille. Siellä on aina sunnuntaisin sushibuffet ja kaikki oli tajuttoman hyvää! Oli rahoille vastinetta. Sushin söin urheasti puikoilla, eikä se enää ollut niin säälittävä ohjelmanumero kuin aiemmin!

Söin suunnilleen puolitoista kertaa tämän verran, tämä on siis jo santsilautanen.

Kaikkia jälkkäreitäkin piti ottaa.

Tänään maanantaina olin menossa kampaajalle bussilla. Odotellessani vaihtobussia Koskipuiston pysäkillä kenkäkaupan edessä, teinkin heräteostoksen. Ostin ale-kengät alle kymmenessä minuutissa, jonka täytyy olla henkilökohtainen ennätykseni. Shoppailuni on nimittäin melko tuskastuttavaa jahkaamista. No myönnettäköön, että olin nähnyt ne kengät jo aiemmin, mutta siitä taitaa olla jo useampi viikko. Niin että kyllähän se nyt ihan kohtalon sanelemaa on, että ne nököttivät vieläkin siinä alepöydässä ja sopivat vielä jalkaankin! 

Blancon nahkakengät vain 39,95

 

Mitä tein lomallani. Osa I

Taas pääsi venähtämään tämä postausten väli, ja nyt olisi tietysti paljon kerrottavaa. Ehkä pätkin asiat pariin kertaan, että jaksan kertoa kaikesta. 

Meillä oli siis viime viikolla kylässä Sälli, joka toi kivasti eloa ja meininkiä tähän rauhallisten aikuisten huusholliin. Ja sai minut ylös sängystä joka aamu ennen kahdeksaa (paska loma)! Paitsi yhtenä aamuna, kun ystäväni oli ollut kylässä ja otimme muutamat alkoholipitoiset juomat illalla ja jatkuihan se maailmanparantaminen puoleenyöhön asti. 

Puistossa ei malttanut jäädä piknik-huovalle, vaan piti kiertää niin kaukana kuin flexi vaan salli.

Vaikka ei tykännyt olla sohvalla, niin pitihän sitä kuitenkin olla mahdollisimman lähellä.

Viime perjantaina päätimme lähteä Viitapirun tutun järjestämälle minifestarille nimeltä Uurock. Sanoin mini, koska osanottajia oli perjantaina 20 ja lauantaina hiukan enemmän. Sattumoisin Uurockin sijainti oli varsin läheinen vanhempiini nähden, joten Sälli pääsisi kätevästi kotiin ja kerrankin oli mahdollisuus saada kyyti juna-asemalta tapahtumapaikalle! Sälli siis matkusti ensimmäistä kertaa TKL:n bussilla (kauhea laitos, Akan piti kantaa sisälle ja pitää sylissä), pyörähti Tampereen keskustassa ja junaankin piti tutustua (yhtä kauhea laitos, Akan piti kantaa taas sisälle)! Urhea pieni kaveri se on, ei missään kohtaa heittänyt mitään paniikkikohtauksia, mitä nyt veti jarrut päälle kun olisi kulkuneuvoon pitänyt nousta. Junassakin oli vaan kivaa, kun siellä oli muitakin mäyräkoiria, joista yksi oli ihan yhtä pöhkö leikkikaveri. 

Ihana isä haki meidät junalta ja vei Uurockiin (ihan paras isä), jossa vietettiin oikein rento ja hauska viikonloppu. Kuvia ei juuri ole, anteeksi vain. Sunnuntaina Viitapiru pääsi jollain kyytillä takaisin Tampereelle ja minä menin pariksi päiväksi vanhempien luo. Samalla kylällä asuu myös veljeni avovaimonsa ja puolivuotiaan poikansa kanssa, joita ehdin myös tapaamaan. Veljenpoika on valtavan ihana, mutta ei aiheuta minussa mitään munasarjojen valpastumista. Tätiys sopii minulle. 

Tampereelle palattuani olen saanut nukkua pitkään, lukenut tenttikirjaa ja tehnyt kotipirun hommia (pyykkäämistä, tiskaamista, ruuanlaittoa, siivoamista). Tulevan tentin aiheena on feministiset metodologiat, ja kaksi luettavista kirjoista (Avainsanat - 10 askelta feministiseen tutkimukseen ja Feministejä - aikamme ajattelijoita, joka on kesken) tökkivät pahasti. Paasataan filosofiasta ja teoretisoinnista. Kuivaa. Mutta noh, kai tämmöisetkin on pakko kahlata läpi. Ehkä vähän lannistavaa, että kyseessä on kuitenkin yleiskatsaukset niihin avainsanoihin ja niiden feministiteoreetikkojen ajatuksiin, ja teksti on nyt jo niin kuivaa. Mitä jos joskus joutuu taustatyöksi tutustumaan niihin alkuperäisiin, feministiteoreetikkojen omiin teksteihin? Jumalat armahtakoot. Onneksi yksi kirja (Perheammattilaiset ja väkivaltatyön ristiriidat) oli erittäin mielenkiintoinen. Olen suunnitellut käsitteleväni sen aiheita ihan sille omistetussa blogauksessa. 

Vielä loppukevennys ja sitten täytyy mennä peiton alle, koska huomenna osallistun Helsingissä Joukkovoima-suurmielenosoitukseen! Eka miekkarini, jännittää!

Parvekkeesta tykkää kaikki kasvit

Tomaatti on tehnyt kaksi peukalonpään ja yhden pikkusormenpään kokoisen hedelmän!

Amppelimansikka, joka kärsii kirvainvaasiosta. Mutta puskee silti Akalle mansikkaa!

 

Posti toi tänään perjantaina! Le Fanun kauhukertomuksista luin jo yli puolet, koska oli pakko saada tietää, millainen on kuuluisa Carmilla. Jos tykkää goottilaisista kauhukertomuksista kuten Dracula, Le Fanu toimii erinomaisesti!

Mitä kaikkea kivaa voi seurata vanhempien vierailusta

Meillä on täällä Tampereella vieras: isän mäyräkoira Sälli! Sälli 6-vuotias (ensi kuussa seitsemän), koko kesän asunut ulkohäkissä eikä koskaan käynyt kaupungissa, joten äiti epäili, miten se sopeutuu. Hyvin on mennyt tämä eka päivä! Kun minä vain jaksan nousta aamulla viemään ulos ja muistan viedä ulos muutaman tunnin välein, niin mainiosti tämä sujuu. Oletan, että ainakin pari vierasta käy viikon aikana tervehtimässä tätä karvaista makkaraa.

Äiti toi myös mustikoita, kun kävivät lauantaina.

Terveisiä kotoa ^^

 

Moi, mä oon Sälli ja ekaa kertaa Tampereella!

Täällähän on rottia!

Parveke pelottaa vähän, mitä jos sieltä tippuu!

Red Velvet -kakku

Aloitankin ruoka- ja leipomusreseptien jakamisen kakusta. Tämä ei nyt ehkä mene taiteen sääntöjen mukaan, koska tein kyseisen kakun vuosi sitten, mutta nyt on marjasesonki ja tähän kakkuun sopii tuoreet mustikat ja mansikat. Ohjeen löysin silloin joskus Helsingin Sanomien nettisivuilta. 

Red Velvet -kakku
(noin 12 palaa)

Kakkupohja:
3 munaa
3 dl sokeria
4 dl vehnäjauhoja
2 rkl kaakaojauhetta
1 tl leivinjauhetta
1 tl vaniljasokeria
¼ tl suolaa
2 dl piimää
1 dl rypsiöljyä
2 rkl nestemäistä punaista elintarvikeväriä (2 tl jauhetta)
1 rkl valkoviinietikkaa

Täyte ja kuorrutus:
400 g maustamatonta tuorejuustoa
100 g voita
3 ½ dl tomusokeria
1 tl vaniljasokeria
1 tl sitruunankuoriraastetta

Koristelu:
½ l tuoreita marjoja (esim. mansikoita, mustikoita ja vadelmia)

Voitele irtopohjavuoka (halkaisija 20 cm). Leikkaa leivinpaperista noin 15 cm korkea suikale, ja korota sillä vuoan reunaa painelemalla paperi vuoan sisäreunaa vasten. Amerikkalaisen esikuvansa mukaan kakku on kauneimmillaan pienenä mutta korkeana.

Vaahdota munat ja sokeri. Sekoita kuivat ainekset keskenään ja lisää ne siivilän läpi vaahdon joukkoon. Lisää joukkoon piimä, öljy, elintarvikeväri ja etikka. Sekoita taikina tasaiseksi ja kaada se vuokaan.

Paista 175-asteisen uunin keskitasolla noin tunnin ajan. Jätä kakkupohja hetkeksi vuokaan, kumoa sitten ritilälle ja anna jäähtyä.

Valmista täyte ja kuorrutus: Vatkaa tuorejuusto ja huoneenlämpöinen voi kulhossa notkeaksi. Lisää joukkoon sokerit ja sitruunankuoriraaste. Vatkaa kuohkeaksi ja tasaiseksi massaksi.

Leikkaa kakkupohja kolmeksi levyksi terävällä veitsellä. Nosta pohjalevy tarjoilulautaselle ja levitä sille 1/3 täytteestä. Nosta seuraava kakkulevy päälle ja levitä sillekin 1/3 kuorrutuksesta. Lisää lopuksi ylin kakkulevy ja levitä sen päälle loput kuorrutuksesta. Koristele kakku lopuksi tuoreilla marjoilla. 

Omassa kakussani oli vain kaksi kerrosta, ja hieno tuli silti. Tein tämän vanhempieni luona ja äidillä oli kaapissa ainakin 20 vuotta vanhaa jauhemaista elintarvikeväriä, jota tosiaan tarvitsi laittaa vain kaksi teelusikallista värjäämään taikina punaiseksi. 

Mielestäni tämä leipomus sopii juhlistamaan asioita, viime vuonna vanhempieni 31. hääpäivää. 

 

Naamat

Viime viikonloppuna olin ensimmäistä kertaa Naamoilla. Kerrankin tuntui, että olin saanut aikaiseksi panostaa festareihin, noin niin kuin ulkonäöllisesti: värjäsin hiukset sinisellä (Royal Blue, koko tuubi meni)(tummasta tukasta tuli harmahtavan tumman sininen, varsin hyvännäköinen), lakkasin kynnet pinkillä (tämän vuoden Naamojen teemaväri) ja koitin kestovärjätä ripsetkin, ettei tarvitse ottaa meikkiä mukaan. Sanon, että "koitin", koska en huomannut lopputuloksessa mitään eroa tavalliseen. Ehkä olin liian varovainen väriaineen kanssa, mutta parempi näin päin, ettei ainakaan ihoon jäänyt värijälkiä. En silti käyttänyt festareilla meikkiä, otin mukaan vain ripsientaivuttimen ja värillistä huulirasvaa. A small victory for me.

Viitapiru on jo vuosia siellä käynyt saman ydinporukan kanssa, jolla on mukana vaihtelevasti puolisoita ja kavereita. Mukana leirissä oli jo muistaakseni kolmatta vuotta porukan oma baari Club Visages (clever, huh?), jonne kaikki tuovat yleensä jämiä baarikaapeistaan ja tarjoiltavat juomat on sen mukaisia. Raha ei tietenkään liiku, vaan kun tuot jotain niin saat jotain. Sää oli aika kehno, mutta naamalaiset ovat selvästi festariinsa sitoutunutta väkeä. 

Tutustuin leirissämme uuteen lempipeliini: Cards Against Humanity! Siinä sain päästää epäsoveliaan huumorini valloilleen ja se vielä upposi kanssapelaajiin. 

Tällä viikolla olen ollut taas materian lumoissa. Viitapiru tilasi omaan Motorolaansa suojakuoret jostain ulkomaisesta nettikaupasta ja samalla minunkin Motorolani sai kuoret (kyllä, olemme Motorola-pariskunta). Ihanan siniset ja kuulokkeetkin kuului pakettiin! 

Ostin itselleni kirjan, jossa kerrotaan kuvien kera, kuinka tehdään erilaisia lettikampauksia. Olen varsin innoissani siitä! Totta kyllä, että netistä löytyy lettien teko-ohjeita vaikka kuinka, mutta minä pidän kunnon kirjasta. Varsinkin kun täytyy katsoa ohjeita samalla, kun on tekemässä. Siksi kirjoitan hyvät ruokareseptitkin ylös, vaikka nettisivu olisi selaimen kirjanmerkeissä.

Tämmöistä ne raahaa mukanaan. Hyllyllä hengailee myös Orituvalta mukaan tarttunut unicorn, joka koki kaikenlaista hämmentävää viikonlopun aikana.

Festarityyli, johon tuoppi kuuluu olennaisesti.

Naamat-paita,

jonka selkäpuoli on huomattavasti mahtavampi!

Uudet puhelimen suojakuoret.

Ja sisältä. Muumi-puhdistustarra ei kuulunut pakettiin.

Opettelua (hiusten repimistä ja sadatusta) luvassa!

Odotusten täyttymys

Kuukausia tätä suunnittelin, puntaroin vaihtoehtoja, rahatilannetta ja tarvetta koko asialle. Mutta tänään se on täällä: Lady Vintagen Beautiful White Butterfly Tea-mekko! Kiitos Miss Windy Shop! 

Jo laatikkokin on kuin karkki!

IT'S MINE!

Pelkäsin, että otin liian pienen koon, mutta tämähän meni heittämällä päälle!

I'm in love.

Kuulumisia ja avautumista

Etukäteen suunnittelin kyllä, että kirjoittaisin tänne useammin kuin kerran viikossa. Mutta noh, jatketaan siihen pyrkimistä. 

Vajaaseen matkapäiväkirjaan ei ole kummoista lisättävää, tutustuin hieman paremmin siihen kaveriporukkaan ja sain köllötellä Viitapirun kanssa ihan kiireettä ja kahdestaan. Se olikin tämän vuoden ainoa yhteinen lomaviikko, joulu kun minun työpaikallani tuppaa olemaan kiireistä aikaa. 

Reissutyöleskenkin osa tuli jo tutuksi, kun Viitapiru lähti heti tiistaina työkeikalle jonnekin Turun suuntaan ja palasi myöhään keskiviikkona. Minulla oli vielä vapaata silloin niin se meni ikään kuin vähän hukkaan. Torstaista lauantaihin olikin töitä, joten yhteinen aika jäi nyt vähemmälle. Onneksi lauantaina pidettiin leffailta, jolloin saa sylitellä. The Monuments Men oli ihan kiinnostava sotaleffa, aika kevyt kumminkin. 

Tulipa mieleen tuolla töissä, kun altistuin naistenlehtien ja iltapäivälehtien kansille ja menin vielä lukemaan niiden tekstit, että helvetti mitä kuraa. Useimmissa naisille suunnatuissa sisällöissä (lehdet, tv-ohjelmat, muu mediasisältö) kerrotaan jatkuvasti erilaisista tavoista parantaa elämänlaatua: näin pudotat n kiloa/näin hoikistut, näin saat (mies)kumppanin, näin harrastat enemmän seksiä, näin muutat ulkonäköäsi nykytrendin mukaiseksi, näin teet kodistasi muiden kateuden kohteen etc. Kaikki tämä kirkuu, että emme ole tarpeeksi hyviä/kauniita/oikean muotoisia/yms, emme voi olla onnellisia ilman disneyprinsessa-tyylistä satumaista rakastumista, emme harrasta tarpeeksi seksiä, emmekä ole omana itsenämme eikä kotimme ole tarpeeksi trendikkäitä (vihaan tuon sanan edustamaa ylemmyyden tunnetta). Jos ei kykene saamaan tai halua keskiluokkaista pikkuporvarillista elämäntyyliä, on näkymätön.

Entä jos ei ole kiinnostunut laihduttamaan n kiloa, ei halua vängällä etsiä miestä tai ole kiinnostunut miehistä, ei halua enempää tai ollenkaan seksiä, ei ole kiinnostunut ulkonäkönsä/kotinsa trendikkyydestä? Haluan ilmaista, että se on sallittua eikä siinä ole mitään väärää. Jos olen tyytyväinen itseeni ja elämääni, siinä ei liiku raha (samoissa määrin), mutta tunnen tyytyväisyyttä ja onnellisuutta ja kelpaamisen ja riittävyyden tunteita. Joten parasta, mitä voit itsetunnollesi tehdä, on lopettaa naisille suunnatun mediasisällön seuraaminen. Minä ainakin tunnen itseni kauniimmaksi ja tekemiseni ja valintani oikeiksi, kun en altistu naistenlehdille enkä televisiolle. 

Onneksi pääsin vierailemaan feministisessä kuplassani, kun tapasin tänään iltapäivästä ex-vaimoni (no ex-kämppiksen, kämppissuhde oli kyllä niin symbioottinen että muistutti aviolittoa) Suohpanterror-näyttelyn ja munkkikahvin merkeissä. Pyynikin Näkötornin munkkien tietysti. 

PS. Ostin aikuisten värityskirjan! Odotan innolla sen korkkaamista. 

Vajaa matkapäiväkirja pidennetyltä jenkkiautoviikonlopulta

3.7. perjantaina aamupäivällä hostellissa

Vaikka yöllä oli kuuma, tuntuu että tänään taas jaksaa. Suuri kiitos siitä eiliselle suihkulle ja tämänaamuiselle (pika)kahville! Eilinen päänsärky johtui ehkä auringosta, ehkä huonosta syömisestä ja eniten syytän kyllä parin tunnin yöunia. Jotkut ihmiset pystyy sellaisilla toimimaan koko päivän, minä en. Vähäsen olkapäät ja se kaistale yläselkää, joka jäi hatun varjon ja mekon väliin pääsi palamaan, mutta ei pahasti. Viitapirulla taas on enemmän ravunpunaista väriä, soveltuu hyvin kavereidensa väreihin. Ihme vampyyreita nämä jenkkiautoharrastajat.

Eilen torstaina oli siis Power Big Meetin eka päivä täällä Ruotsin Västeråsissa. Minun nähdäkseni siellä vanhalla lentokentällä oli niitä autoja hur mycket, mutta kuulemma se eka päivä on aina hiljaisin. Että tänään perjantaina ja huomenna lauantaina niitä tulee jostain vielä lisää, paikka ihan turvoksiin. Mutta ainakin tapahtumapaidat on eilen ostettu (150kr miesten ja 250kr naisten paita (WTF, kumpaakohan menee enemmän kangasta)), eikä siellä kojuilla kai (toivottavasti) tarvi enää paljon aikaa viettää. Noh, sitten ostan kyl jonkun mekon tai haaremihousut. Tai kipeimmin tarvitsisin ison ohuen huivin! Miksi en tajunnut ottaa kotoa mukaan, vaikka tiesin kyllä että ennuste lupasi tänne aurinkoista ja vajaata 30 astetta.

Illemmalla:

Tänään ollaankin pötkötelty nurmikolla ja käytiin paikallisella ostarilla. Siellä on Wi-Fi ja hetkellinen kosketus muuhun maailmaan! Eipä ollut kummoinen liiketarjonta, pari Tampereeltakin löytyvää ruotsalaista vaateketjua, pari kenkäkauppaa ja koruliikettä ja sentään kahvila, jossa Viitapiru sai ingressata kun katsastin kenkiä. 

4.7. lauantaina päivällä hostellissa

Eilen illalla oli jotain tapahtumaa (bändi soittamassa) tähän meetinkiin liittyen jollain autopajalla, jonne tielle levinneet jenkkiraudat viedään operoitaviksi. Siellä sai kierrellä parkkipaikoilla ja itse pajassa pällistelemässä autoja ja kaikkea niihin liittyvää. Oli sinne kyhätty baarikin, mutta omilla laivasta tuoduilla juomilla pärjättiin. Käytiin myös katsomassa siellä ostarin parkkipaikalla kumin polttamista, koska sellainenkin kuuluu asiaan isojen moottoreiden kanssa (en vaan ymmärrä puoliakaan tästä kaikesta). Matkalla istuin ekaa kertaa avo-Cadillacin kyydissä! Oli hienoa ja kivaa.

Vaikka tästä ei muuten mitään ymmärrä, niin ihmiset tällaisissä tapahtumissa ovat todella mukavia ja avoimia ja kontaktia ottavia.

Illemmalla:

Käytiin kävellen etsiskelemässä uimarantaa hostellin omistajan viitoittamalta suunnalta ja kysyttiin vielä matkan varrella neuvoa. Mitä löytyi, oli jonkun paikallisen kanoottiseuran ranta, jonka laitureilta ilmeisesti sai pulahtaa jos samea ja pohjaltaan epämääräinen järvenranta houkuttaa. No ei houkuttanut, ja urheasti käytiin vielä tarkastamassa, josko tien toisella puolen olisi voinut kahlata ja ehkä uida. Siellä rannassa kelluikin hauki ja kruunuksi pieni vesikäärme pilkahti moikkaamassa. Että tuota eipä käyty uimassa. Varmaksi ei voi sanoa, sitäkö rantaa hostellin omistaja tarkoitti, mutta mitään kylttejä ei missään näkynyt ja tuonnekin oli matkaa joku kilometri. Suihkuun siis.

Vaikka kuva on hostellin pihasta, tämä oli yleinen näky: jenkkiauto nokkapelti ylhäällä ja tyyppejä ronkkimassa moottoria.

Texas Ranger pötköttämässä ja lukemassa kanssani nurtsilla.

Bile-autokorjaamolla oli myös Martti! (vakiokalustoa, kuulemma)

Cadillacin kyydissä

Tekee mieli kastaa varpaat tähän järveen.

Bemarin burnis. En vaan ymmärrä.

Tältä näyttää kuulemma kunnon burnis, noin 150 metrin päästä.

Raggari-auto. Niiden idea ilmeisesti on, että kunhan pysyy koossa. Ja mitä rähjäisempi sen parempi.

Jännää, aloitin blogin!

Tästä se alkaa. Bloggaus, jota olen pyöritellyt mielessä jo useamman vuoden. Aina oli joku syy olla aloittamatta, eikä "ei mun jutut ketään kiinnosta" ole ollut ainakaan listan häntäpäässä. Mutta tänä kesänä päätin, että p*skanmarjat onko teksti yhteiskunnallisesti kiinnostavaa vai ei, minähän kirjoitan koska haluan kirjoittaa. Ja on minulla ainakin muutama ystävä, joita vaadin lukemaan näitä höpötyksiäni!

Tänään kävin tenttimässä sosiaalipsykologian peruskurssin, jossa olen jo kerran epäonnistunut (sähköinen tenttiminen on aivan parasta, käyt silloin kun itselle sopii (ja tenttiluokassa on vapaa kone)). Nyt maltoin ainakin kehitellä pohdiskeluja niihin vastauksiin, ne kun on olleet heikko kohta. Olen niitä ihmisiä, jotka oksentavat nopeasti tietonsa koetilanteessa ja pakenevat paikalta. Noh, sosiaalitieteissä kyseinen taktiikka ei toimi. Eikä erityisesti valtio-opissa tai kv-politiikassakaan, niistä tenteistä sain kakkosia ja ykkösen *yh*. Mutta siihen tenttiin vastasinkin varsin ala-arvoisesti, tiedän kyllä. 

Tämän kirjoittamiseen tuli noin viiden tunnin tauko, kun kävimme hakemassa avokilleni Viitapirulle tilaustyönä tehdyn hatun Tampereen toiselta puolelta ja kuinkas ollakaan, kotimatka kesti useamman tunnin kun pysähtelimme pelaamaan Ingressiä, häkkäämään (hack) ja valloittamaan portaaleja. Olen edennyt tasolle 4 melko lyhyessä ajassa ihan puhtaasti sen takia, että perheessä on innokas pelaaja jota voin peesata. Yhteisiä harrastuksia on hyvä olla, eiksni. 

Ehkä tämä riittää ensimmäiseksi kerraksi, en halua liikaa kyllästyttää väkeä joka (vahingossa) päätyy tätä lukemaan.