Köökkipäivä

Hauska yksityiskohta: luulin pienenä, että köökki ihan spesifisti tarkoittaa navetan jonkinlaista keittiötä. Mammalla (äidinäidillä) oli maitokarjaa vielä 90-luvun alussa, ja häärin jonkin verran siellä apuna (jaloissa). Se oli vanha parsinavetta, ehkä noin kymmenelle lehmälle tarkoitettu. Eniveis, ensin tultiin köökkiin, jossa oli vesiallas, lämminvesivaraaja, maitosäiliö ja lehmien ruoka (ei rehu). Ruokasangot laitettiin riviin lattialle ja mamma ohjeisti, mitä jauhoja ja jauheita mihinkin sankoon laitettiin ja kuinka paljon. Tunsin tekeväni tärkeää työtä (4-5-vuotiaana), kun sain laittaa lehmien ruuat. 

Mutta siis myöhemmin ymmärsin, että köökki=kyökki=keittiö. Ja tänään väsäsin raparperipiirakkaa ja paimenen piiraan. 

Mamman marjapiiras 

150g voita (sulatettuna)
1 dl sokeria  
1 muna 
1 1/2 dl vehnäjauhoja 
1 1/2 dl grahamjauhoja 
1 tl leivinjauhetta 

Täyte:
2 dl kermaviiliä/rahkaa 
1/2 dl sokeria 
1 muna 
1 tl vaniljasokeria 
marjoja (tai raparperia) 

Sekoita taikinan ainekset keskenään ja levitä piirakkavuuan pohjalle. Kaada päälle marjat (mieluusti vähän sais pohjakin pilkistää niiden välistä) ja kaada päälle täyte. Kypsennä 200 asteessa noin 20 minuuttia uunin keskitasolla. 

Sattui olemaan raparperia niin laitoin sitä. Koska en pehmittänyt raparperin paloja hellalla vedessä ja sokerissa yhtään, ne olivat vielä rapsakoita kun otin piirakan uunista. Maistuvat kivan raikkaalta, ja kermaviili pehmentää sitä happoisuutta. Tämä ohje on äiteeltä, ainakin 80-luvulta asti. 

Paimenen piiraan tein tällä ohjeella, vihanneksia varioin omien mieltymysten mukaan. Tänään Viitapiru ilmaisi, ettei tää ruoka ole sen suosikkeja (yhy). Noh, kokki päättää (sorry, mate). 

 

Vääränmallinen nainen

Kerroin viimeksi, että lainasin kirjastosta kiinnostavan kirjan: Seksuaalinen ruumis - kulttuuritieteelliset lähestymistavat. Edes kahtasataa sivua en ole vielä lukenut, mutta kaksi artikkelia jäivät todella vaivaamaan. 

Silikoni-implantit omaksi iloksi? - Taina Kinnunen 

Kinnunenhan on kirjoittanut aiheesta kokonaisen kirjan Lihaan leikattu kauneus, joka löytyy omasta hyllystä ja on luettu parikin kertaa. Lainaan tähän muistiinpanoistani muutamia virkkeitä (enemmän tai vähemmän suoria lainauksia), jotka erityisesti saivat minut pohtimaan selviytymistä tässä maailmassa: 

"monien [kauneuskirurgian] potilaiden kertomuksissa seksuaalisuus näyttäytyy ensisijaisesti ruumiin visuaalisena ominaisuutena, joka asettuu potilaan oman, todellisten ja kuviteltujen miesten ja naisten sekä plastiikkakirurgin katseen arvioitavaksi" (verrattuna puheeseen siitä, että ihminen olisi psyko-fyysis-sosiaalinen kokonaisuus, tää on helvetin lohdutonta)

"rintojen ihanteellista muotoa pidetään tärkeämpänä kuin oman tuntoaistin kautta saatua seksuaalista mielihyvää" (koska tärkeintä on, miltä näyttää. Ihan ku olis jossain kuvitellun kameran tähtäimessä koko ajan?)

"käsitys normaaleista rinnoista ja niiden seksikkyydestä muuttunut" (eli uusi normaali on pystyt, pyöreät ja pinkeät rinnat, jotka pysyy paikoillaan myös makuulle mentäessä)

Käsityksiä lihavan naisen seksuaalisuudesta - Hannele Harjunen 

Harjuselta en muista aiemmin tekstejä lukeneeni, mutta tämän kirjan artikkeli oli herättävä. Lainaan muistiinpanojani samalla tavalla kuin ylempänä: 

"vartalon koko ja muoto, erityisesti hoikkuus, määrittelevät naisen sosiaalista ja seksuaalista hyväksyttävyyttä 
 - hoikkuus yhdistetään "oikeanlaiseen" feminiinisyyteen, seksuaaliseen viehättävyyteen ja sosiaaliseen menestykseen" (eli lihava nainen on vääränlainen, miehekäs)

"naistenlehtien laihdutusjuttujen päätarkoituksena on muistuttaa naisia naisruumiin kontrolloinnin tärkeydestä ja sitoa naiset tiukemmin vallitsevan naisellisuusdiskurssin tuottamiseen ja ylläpitoon" (artikkelista opin myös, että suurin osa laihduttavista naisista on normaalipainoisia)

"opittu käsitys, että vain tietyn kokoinen nainen ansaitsee seksuaalisen subjektiuden, ei anna lihavan naisen tuntea itseään tyytyväiseksi" (tyydyttävä seksielämä kuuluu siis vain kuvauksellisille ihmisille)

"naisten ruumiiden herkeämätön arviointi, arvostelu ja hyväksikäyttö ovat saaneet useimmat naiset koosta tai painosta huolimatta uskomaan olevansa riittämättömiä" (ei mitään lisättävää. Kokoon ja painoon katsomatta ollaan kaikki saman mediapommituksen kohteina: et ole hyvä sellaisena kuin olet! Osta näitä ja näitä tuotteita niin tulet paremmaksi!) 

Mua vaan niin tyrmistyttää. Löysin vähän lohtua ajatuksesta, että olen hirveän kapinallinen tässä kulttuurisessa ilmapiirissä, kun olen pienirintainen ja ylipainoinen enkä laihduta. Jatkan näillä omilla elämäntavoillani (hyvää itsetehtyä ruokaa, arkiliikuntaa ja satunnaista lisäliikuntaa sekä ihania herkutteluhetkiä) enkä suostu tuntemaan siitä syyllisyyttä enkä alemmuutta.

Kirjat, jotka mainitsin: 

Kinnunen, Taina: Lihaan leikattu kauneus (2008) Gaudeamus: Helsinki

Kinnunen, Taina & Puuronen, Anne (toim.): Seksuaalinen ruumis. Kulttuuritieteelliset lähestymistavat (2006) Gaudeamus: Helsinki

Uutta aloitusta

Kyllästyin näköjään viime kesänä tähän päiväkirjaraportointiin, mutta päätin yrittää uudestaan. Kotielämä rullaa kivasti, Sälli on muuttanut meille koko jahtikauden ulkopuoliseksi ajaksi. Sällistä on tullut Sohvan Valtias ja muutenkin pötkylä on ottanut kaupunkiympäristön ihan omakseen. 

Oikeaoppinen pötkötys

Telkkuakin on opittu seuraamaan

Olin suurimman osan keväästä opinnollisesti apaattisessa tilassa, enkä lukenut useampaan kuukauteen yhtään mitään hyödyllistä. Sitten päätin lukea jotain kiinnostavaa ja hain toukokuun lopussa kirjastosta sukupuolentutkimuksen tenttikirjan, jota kiinnostaa lukea!  

Kunnollista lukemista!

 
Tänään Viitapiru piti vapaapäivän ja kävimme shoppailemassa Nekalan Kierrätyskeskuksessa, Kirpputori Sellerissä ja Jyskissä. Paljon kaikenlaista tarttui mukaan kotia ja matkailukesää varten! Kerron kesäsuunnitelmista toiste, kun tuo mies on ollut niistä omille piireilleen niin salamyhkäinen. 

Nekalan Kierrätyskeskuksessa

Mitä tein lomallani. Osa II

Nyt on lauantaina käyty osoittamassa mieltä ihmisarvoisen elämän tukemisen puolesta! Ja samalla reissulla Helsingissä tuli käytyä Mustikan maisemissa (kuten perustaja sanoi). Suurjuhlassa itseasiassa. Siellä söin suussa sulavan vegaanisen suklaaruudun (tai mokkapalan, rakkaalla lapsella on monta nimeä) ja näin ensimmäisen kerran, mitä on danceoke. Suosittelen kaikkia kokeilemaan, näytti niin vapauttavalta riehumiselta! 

Takanani tulevaa letkaa ja sattumoisin kyltti, jossa on itselleni tärkeä viesti: Panostetaan ihmisiin, ei aseisiin!

Mustikan Suurjuhlat Oranssilla, bileet levisi myös ulos.

 Helsingissä kävin ex-vaimon kanssa syömässä vegaanisessa vietnamilaisravintolassa nimeltä Sen Chay. Paistetut udon-nuudelit oli niin herkullisia, että voin mainostaa niitä aivan ilmaiseksi. Eikä palvelussakaan ollut moittimista. En kuvannut annosta, koska oli niin kova nälkä, että iskin samantien kiinni. Vulgääristi haarukalla. 

Sunnuntaina jatkoin hyvin alkanutta ulkona syömistä ja menimme Viitapirun kanssa Marusekiin sushille. Siellä on aina sunnuntaisin sushibuffet ja kaikki oli tajuttoman hyvää! Oli rahoille vastinetta. Sushin söin urheasti puikoilla, eikä se enää ollut niin säälittävä ohjelmanumero kuin aiemmin!

Söin suunnilleen puolitoista kertaa tämän verran, tämä on siis jo santsilautanen.

Kaikkia jälkkäreitäkin piti ottaa.

Tänään maanantaina olin menossa kampaajalle bussilla. Odotellessani vaihtobussia Koskipuiston pysäkillä kenkäkaupan edessä, teinkin heräteostoksen. Ostin ale-kengät alle kymmenessä minuutissa, jonka täytyy olla henkilökohtainen ennätykseni. Shoppailuni on nimittäin melko tuskastuttavaa jahkaamista. No myönnettäköön, että olin nähnyt ne kengät jo aiemmin, mutta siitä taitaa olla jo useampi viikko. Niin että kyllähän se nyt ihan kohtalon sanelemaa on, että ne nököttivät vieläkin siinä alepöydässä ja sopivat vielä jalkaankin! 

Blancon nahkakengät vain 39,95

 

Mitä tein lomallani. Osa I

Taas pääsi venähtämään tämä postausten väli, ja nyt olisi tietysti paljon kerrottavaa. Ehkä pätkin asiat pariin kertaan, että jaksan kertoa kaikesta. 

Meillä oli siis viime viikolla kylässä Sälli, joka toi kivasti eloa ja meininkiä tähän rauhallisten aikuisten huusholliin. Ja sai minut ylös sängystä joka aamu ennen kahdeksaa (paska loma)! Paitsi yhtenä aamuna, kun ystäväni oli ollut kylässä ja otimme muutamat alkoholipitoiset juomat illalla ja jatkuihan se maailmanparantaminen puoleenyöhön asti. 

Puistossa ei malttanut jäädä piknik-huovalle, vaan piti kiertää niin kaukana kuin flexi vaan salli.

Vaikka ei tykännyt olla sohvalla, niin pitihän sitä kuitenkin olla mahdollisimman lähellä.

Viime perjantaina päätimme lähteä Viitapirun tutun järjestämälle minifestarille nimeltä Uurock. Sanoin mini, koska osanottajia oli perjantaina 20 ja lauantaina hiukan enemmän. Sattumoisin Uurockin sijainti oli varsin läheinen vanhempiini nähden, joten Sälli pääsisi kätevästi kotiin ja kerrankin oli mahdollisuus saada kyyti juna-asemalta tapahtumapaikalle! Sälli siis matkusti ensimmäistä kertaa TKL:n bussilla (kauhea laitos, Akan piti kantaa sisälle ja pitää sylissä), pyörähti Tampereen keskustassa ja junaankin piti tutustua (yhtä kauhea laitos, Akan piti kantaa taas sisälle)! Urhea pieni kaveri se on, ei missään kohtaa heittänyt mitään paniikkikohtauksia, mitä nyt veti jarrut päälle kun olisi kulkuneuvoon pitänyt nousta. Junassakin oli vaan kivaa, kun siellä oli muitakin mäyräkoiria, joista yksi oli ihan yhtä pöhkö leikkikaveri. 

Ihana isä haki meidät junalta ja vei Uurockiin (ihan paras isä), jossa vietettiin oikein rento ja hauska viikonloppu. Kuvia ei juuri ole, anteeksi vain. Sunnuntaina Viitapiru pääsi jollain kyytillä takaisin Tampereelle ja minä menin pariksi päiväksi vanhempien luo. Samalla kylällä asuu myös veljeni avovaimonsa ja puolivuotiaan poikansa kanssa, joita ehdin myös tapaamaan. Veljenpoika on valtavan ihana, mutta ei aiheuta minussa mitään munasarjojen valpastumista. Tätiys sopii minulle. 

Tampereelle palattuani olen saanut nukkua pitkään, lukenut tenttikirjaa ja tehnyt kotipirun hommia (pyykkäämistä, tiskaamista, ruuanlaittoa, siivoamista). Tulevan tentin aiheena on feministiset metodologiat, ja kaksi luettavista kirjoista (Avainsanat - 10 askelta feministiseen tutkimukseen ja Feministejä - aikamme ajattelijoita, joka on kesken) tökkivät pahasti. Paasataan filosofiasta ja teoretisoinnista. Kuivaa. Mutta noh, kai tämmöisetkin on pakko kahlata läpi. Ehkä vähän lannistavaa, että kyseessä on kuitenkin yleiskatsaukset niihin avainsanoihin ja niiden feministiteoreetikkojen ajatuksiin, ja teksti on nyt jo niin kuivaa. Mitä jos joskus joutuu taustatyöksi tutustumaan niihin alkuperäisiin, feministiteoreetikkojen omiin teksteihin? Jumalat armahtakoot. Onneksi yksi kirja (Perheammattilaiset ja väkivaltatyön ristiriidat) oli erittäin mielenkiintoinen. Olen suunnitellut käsitteleväni sen aiheita ihan sille omistetussa blogauksessa. 

Vielä loppukevennys ja sitten täytyy mennä peiton alle, koska huomenna osallistun Helsingissä Joukkovoima-suurmielenosoitukseen! Eka miekkarini, jännittää!

Parvekkeesta tykkää kaikki kasvit

Tomaatti on tehnyt kaksi peukalonpään ja yhden pikkusormenpään kokoisen hedelmän!

Amppelimansikka, joka kärsii kirvainvaasiosta. Mutta puskee silti Akalle mansikkaa!

 

Posti toi tänään perjantaina! Le Fanun kauhukertomuksista luin jo yli puolet, koska oli pakko saada tietää, millainen on kuuluisa Carmilla. Jos tykkää goottilaisista kauhukertomuksista kuten Dracula, Le Fanu toimii erinomaisesti!

Mitä kaikkea kivaa voi seurata vanhempien vierailusta

Meillä on täällä Tampereella vieras: isän mäyräkoira Sälli! Sälli 6-vuotias (ensi kuussa seitsemän), koko kesän asunut ulkohäkissä eikä koskaan käynyt kaupungissa, joten äiti epäili, miten se sopeutuu. Hyvin on mennyt tämä eka päivä! Kun minä vain jaksan nousta aamulla viemään ulos ja muistan viedä ulos muutaman tunnin välein, niin mainiosti tämä sujuu. Oletan, että ainakin pari vierasta käy viikon aikana tervehtimässä tätä karvaista makkaraa.

Äiti toi myös mustikoita, kun kävivät lauantaina.

Terveisiä kotoa ^^

 

Moi, mä oon Sälli ja ekaa kertaa Tampereella!

Täällähän on rottia!

Parveke pelottaa vähän, mitä jos sieltä tippuu!

Red Velvet -kakku

Aloitankin ruoka- ja leipomusreseptien jakamisen kakusta. Tämä ei nyt ehkä mene taiteen sääntöjen mukaan, koska tein kyseisen kakun vuosi sitten, mutta nyt on marjasesonki ja tähän kakkuun sopii tuoreet mustikat ja mansikat. Ohjeen löysin silloin joskus Helsingin Sanomien nettisivuilta. 

Red Velvet -kakku
(noin 12 palaa)

Kakkupohja:
3 munaa
3 dl sokeria
4 dl vehnäjauhoja
2 rkl kaakaojauhetta
1 tl leivinjauhetta
1 tl vaniljasokeria
¼ tl suolaa
2 dl piimää
1 dl rypsiöljyä
2 rkl nestemäistä punaista elintarvikeväriä (2 tl jauhetta)
1 rkl valkoviinietikkaa

Täyte ja kuorrutus:
400 g maustamatonta tuorejuustoa
100 g voita
3 ½ dl tomusokeria
1 tl vaniljasokeria
1 tl sitruunankuoriraastetta

Koristelu:
½ l tuoreita marjoja (esim. mansikoita, mustikoita ja vadelmia)

Voitele irtopohjavuoka (halkaisija 20 cm). Leikkaa leivinpaperista noin 15 cm korkea suikale, ja korota sillä vuoan reunaa painelemalla paperi vuoan sisäreunaa vasten. Amerikkalaisen esikuvansa mukaan kakku on kauneimmillaan pienenä mutta korkeana.

Vaahdota munat ja sokeri. Sekoita kuivat ainekset keskenään ja lisää ne siivilän läpi vaahdon joukkoon. Lisää joukkoon piimä, öljy, elintarvikeväri ja etikka. Sekoita taikina tasaiseksi ja kaada se vuokaan.

Paista 175-asteisen uunin keskitasolla noin tunnin ajan. Jätä kakkupohja hetkeksi vuokaan, kumoa sitten ritilälle ja anna jäähtyä.

Valmista täyte ja kuorrutus: Vatkaa tuorejuusto ja huoneenlämpöinen voi kulhossa notkeaksi. Lisää joukkoon sokerit ja sitruunankuoriraaste. Vatkaa kuohkeaksi ja tasaiseksi massaksi.

Leikkaa kakkupohja kolmeksi levyksi terävällä veitsellä. Nosta pohjalevy tarjoilulautaselle ja levitä sille 1/3 täytteestä. Nosta seuraava kakkulevy päälle ja levitä sillekin 1/3 kuorrutuksesta. Lisää lopuksi ylin kakkulevy ja levitä sen päälle loput kuorrutuksesta. Koristele kakku lopuksi tuoreilla marjoilla. 

Omassa kakussani oli vain kaksi kerrosta, ja hieno tuli silti. Tein tämän vanhempieni luona ja äidillä oli kaapissa ainakin 20 vuotta vanhaa jauhemaista elintarvikeväriä, jota tosiaan tarvitsi laittaa vain kaksi teelusikallista värjäämään taikina punaiseksi. 

Mielestäni tämä leipomus sopii juhlistamaan asioita, viime vuonna vanhempieni 31. hääpäivää.